United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
MALCOLM. Siin' ehkä, Miss' epäilyni minä juuri löysin. Miks jätitte niin äkin vaimot, lapset Nuo kalliit lahjat, lujat lemmen paulat Hyvästi heittämättä?
Näytä kauhus: On valtuus sulla siihen! Hyvästi! En luulemasi konna tahdo olla, Vaikk' alan kaiken saisin, mikä kynsiss' On hirmun tuon, ja idän aarteet lisäks. MALCOLM. Pois närkästys! En varo yksin teitä. Ikeensä alla nääntyy maa, sen uskon; Se itkee, vuotaa verta; uuden haavan Lyö joka uusi päivä.
MALCOLM. Sanokaa, moisest' onko kuninkaaksi? Te kuulitte mik' olen. MACDUFF. Kuninkaaksi? Ei elämäänkään, ei. Voi, kurja kansa, Jot' anastajan veriruoska sortaa, Voi, milloin taaskin nähnet riemupäiväs, Kosk' oikeakin kruunus perijä, Kirottun' oman tuomionsa kautta, Häväisee syntyään?
Kuudes kohtaus. Sama paikka. Kenttä linnan edustalla. MALCOLM. Nyt lähell' ollaan; lehväsuojat maahan Ja tosi etehen! Te, kunnon setä, Ja jalo poikanne, mun serkkuni, Alatte leikin. Me ja kunnon Macduff, Me teemme mit' on vielä tekemättä, Sovitun käskyn mukaan. SIWARD. Hyvästi! Jos tietäis vaan, miss' on tuon pedon säily, Niin selkään tulkoon, jos ei miekat häily!
Yht' onnellinen olkoon taistelu, Kuin on se oikeakin! Vait olette? MACDUFF. Näin mieleistä ja vastenmielistä Het' yhteen sovittaa on vaikeata. MALCOLM. No hyvä; toiste siitä. Lähteneekö Kuningas tänään käymään? L
MALCOLM. Min' itse, johon, tiedän sen, niin pahett' On kaikenlaista juurtunut, ett' ilmi Jos puhkee se, niin musta Macbeth puhdas Kuin lumi on, ja Skotland-parka häntä Mun rajattoman ilkeyteni suhteen Lampaana pitää. MACDUFF. Helvetinkään joukoss' Ei kirotumpaa perkelettä löydy Paheessa kuin Macbeth.
MACBETH. Te, vaikk' ette tiedä: Verenne alku, synty, hetesuoni Tukittu on, tukittu itse lähde! MACDUFF. Isänne on he murhanneet. MALCOLM. Voi! Ketkä? LENOX. Sen passarit on nähtävästi tehneet. Verissä oli kädet, kasvot heillä, Ja puukot heidän pieluksillaan vielä Ol' aivan kosteat. He tuijottivat, Tunnoiltaan ollen aivan. Moisten hoidoss' Ei ole turvattuna ihmishenki.
Jok' aamu siellä uudet lesket parkuu Ja uudet orvot itkee; uusi murhe Lyö taivaan kanteen, joka kajahtaapi, Kuin skottein surun tuntis se ja vastaan Valittais yhteen ääneen. MALCOLM. Sitä säälin, Mink' uskon, ja sen uskon, minkä tiedän. Mit' auttaa voin, sen teen, kun aika myöntää. Se, mitä kerroitte, on kenties totta.