Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Silloin se katkesi palsamipuu ja Manta oli pahoillansa. Janne se hoilasi: »kuinkapa lie sen elämänlangankin kanssa!» Ja Hallin Janne se hoilottaa ja Hallin Janne se juopi. Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi. Hallin Janne on hampuusi ja puistaa pullon kaulaa.
Näin onnellisina elivät Niittymäen asukkaat, ja Viulu-Mikko, joka aina asui heidän luonansa, näki vielä monta Heluntai-aurinkoa nousevan ja laskevan, vaan vihdoin sai hän, kuten toivoi, hautansa Anna-Liisansa viereen. Mäkelässä on Manta emäntänä, hän on saanut hyvän miehen, ja vanhukset ovat jättäneet kaikki toimet nuorille.
Se sai tytön aivan sekaisin. Hän taas rukoili: »Manta on tehnyt syntiä Manta on huono ihminen Uutela ei tiedä Manta ei tahtonut naimisiin Manta oli niin nuori Manta itki minä tiedän kärsikää, kärsikää!» Vaan Uutela ei kuullut eikä nähnyt. Hänet oli vallannut kamala tunne, jossa kiehui sekaisin loukattu miehenkunnia, kostonhalu ja vielä joku kauhea, josta hän ei ollut itsekään selvillä mitä se oli.
»Emmehän toki», vastasi Kallu. »Teitähän nyt on neljä tyttöä meidän joukkoa, ja juokaa kahvia niin paljon kuin haluttaa, kyllä me maksamme se on siis päätetty.» »Mitäs, Manta, tuommoisia menit vieraille sanomaan», torui Anna, »onhan meillä muita tutumpiakin, ja kyllä me itsekin saatamme kahvikupin ostaa »
Uutela hymyili tyyntä hymyään: »En kai minä tässä rupea talontyttärestä mökin muijaa tekemään. Ja touhuun minun jo taas mieleni tekee.» »Niin oikein!» ihasteli Keskitalo. »Mitäs aattelet, naapuri emmeköhän nyt päättäisikin sitä lopullisesti?» »Mutta mitäs Manta itse sanoo noin vanhasta miehestä?» ehätti sisar puolittain leikillä, puolittain tosissaan.
»Mistäs minä arvaisin.» »No Keskitalon Mantan. Nyt sen tiedät.» Sisar katseli ja ihmetteli. »Mikäs nyt tuli?» myhäili Uutela. »Ei mikään, ei mikään», puheli sisar hajamielisesti. »Minä vaan aattelen sitä iän eroa...Kun se Manta ei taida olla vielä kahtakymmentäviittäkään?» »Kahta vailla!» hymähti Uutela kuin kiusotellen. »Mutta eikös se sentään ole vähän liian nuori? Tuleekos siitä oikein?»
Koetin heiluttaa kätkyttä kovemmin, mutta hän huusi niin, että tuli aivan mustaksi. Silloin nostin hänet syliini ja aloin huiskutella ja kävellä lattialla. Hän alkoi asettua, mutta silloin rupesi Manta huutamaan. Juoksin kätkyttä heiluttamaan; panin Heikin kätkyeen ja peittelin. En voinut mitään; lapset itkivät molemmat. Olin onneton. Kun emäntä tulisi...
»Antaa köyhtyä», pisti väliin Kulkuri-Kaapo, joka oli hänkin paikalle joutunut. »Sittehän tulevat niin rikkaiksi, etteivät enää köyhdykään.» Naurettiin. »Tulevat kaikki niin rikkaiksi kuin Kaaperikin», nauroi eräs, näköjään joku isäntämies. Kaaperi oli, näet, talostaan juomisen kautta hävinnyt. »Katso vain, ettei sunkin talossas pian ole mäntä katolla.»
»Ei ota, ei ota!» sanoi äiti itku kurkussa. »Kyllä tämä nyt kuolee! Kyllä tämä nyt kuolee!» Vähän ajan perästä erosi pikku Mantan henki ruumiista. Puhdas lakana pantiin kätkyeen ja lapsi ummistettiin yöksi siihen. Isäntä, emäntä ja Heikki menivät kamariin maata. Manta ja minä jäimme pirttiin.
»Pane nyyttisi tuonne hyllylle ja tule souvattamaan, että tästä asioilleni pääsen», sanoi hän. »Mikä sinun nimesi on?» kysyi hän sitte. »Telluksihan ne kotona pienenä sanoivat, mutta Leenahan minä oikeastaan olen.» »No, Leena meillä olla saat. Tellu on täällä päin maailmata koiran nimi», sanoi hän ja meni tuvasta. Heilutin kätkyttä. Manta valvoi, mutta Heikki nukkui.
Päivän Sana
Muut Etsivät