Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
»Ettekö, äiti, nyt tahdo tulla peltoja katsomaan?» sanoi Liisu, »kyllä Manta Jaakkoa hoitaa sillä aikaa.» »Kyllä minä ne jo näin aamulla sen verran, että tiedän teillä täällä olevan kaikkea, mitä tarvitsette, ja nyt katselen halukkaammin lastanne. Kun omani kaikki ovat aikahisena, on tuo pienokainen minulle äärettömän rakas.» Miehet tulivat nyt sisälle.
Muutamilla oli sateenvarjot, toisilla villahuivit, joku nosti hameensa hupuksi ja lähti niin menemään. Sade ei kuitenkaan kestänyt kuin pienen hetken vain. Kallu ja Martti tilasivat torpasta päivällistä, ja tyttäret, Anna ja Manta, menivät heti toimeen. Pian he olivatkin tuoneet leipää, suolatun sian- ja lehmänlihan kanssa keitettyjä perunalohkoja, viilipiimää, voita ja suolattua säynästä.
Keskitalo häpesi niin, ettei osannut sanoa mitään. »Eikös emäntä tiedä missä ne ovat?» kysyi taas mies. »Tottahan mies vaimolleen puhuu?» »Ei, en tiedä», vakuutti emäntä itkusilmin. »Minä olen odottanut viikosta viikkoon, vaan se ei puhu minullekaan niistä mitään.» »Kyllä minä tiedän», huusi Manta aitan portailta, heilutellen aitan avainta uhkaavasti kädessään.
»Manta itse?» hymähti Keskitalo. »Kiittäköön Jumalaa, kun saapi tuollaisen miehen! Ja muutoin» hän iski Uutelalle silmää »vaimo vaietkoon seurakunnassa kyllä kai Karoliina sen lauseen tuntee?» Karoliinan olisi tehnyt mieli sanoa jotain koska hänkin oli vaimoihminen, mutta hän vain hymyili, kun muutkin hymyilivät.
Kun tupaan tulivat, oli väki jo kaikki liikkeellä, ja Manta puki par'aikaa pikku Jaakon ylle uutta nuttua, jonka hän oli pojalle tuonut; sitte poikaa vietiin sylistä syliin ja kiitettiin uutta vaattetta niin, että pieni Jaakko jo itsekin rupesi tarkastelemaan mekkoansa, arvellen siinä toki olevan jotakin katsottavaa.
Hänen kukoistavat poskensa kalpenivat, joten vieraat ihmiset jo kuiskailivat yhtä ja toista, vaikka omaiset eivät mitään huomanneet. Lokakuu rupesi loppuun kulumaan, ja Helyn täytyi käydä lukkarilla ilmoittamassa, ettei hän Iirin luo lähtisikään. Tämä oli hänelle vaikea tehtävä, mutta mennä täytyi. Matami istui kamarissaan, kun Hely tuli sisälle. »Kuka kyökkiin tuli, onko se Manta?» huusi matami.
Siellä saa istua riiarin polvella korkeella keinumassa.» »Kuulkaas, mitä nuo pojat laulavat tuolla keinulla, mennään kuuntelemaan!» Näin huudahti eräs mies muutamille tovereilleen, ja he läksivät keinulle. »En minä enää keinua tahdo, koska tuollaisia laulatte», sanoi Manta. »Istukaa rauhassa vain, onhan täällä lysti olla.
Kun en voi kellekään iloksi olla, on parasta kuolla», sanelin ääneen myrkkyä sekoitellen. Heikki alkoi itkeä. Pistin kupin hyllylle ja juoksin häntä auttamaan. Samassa parkasi Manta huutamaan kauheimman tuskan huudon. Hyppäsin hänen luokseen, avasin kapalot ja aikomukseni oli muuttaa puhtaita riepuja. Mutta voi kuinka hänen ruumiinsa oli punanen!
»Miehet sitä tytöille ostavat», virkkoi Manta, joka oli vähän sievänmuotoinen tyttö. »En minä vielä kertaakaan Kukkolan kankaalla ole penniä kahvikuppiin pannut, mutta kyllä tarpeeksi juonut olen.» »Kuules, Kallu», sanoi Martti, »emme mekään huoli olla huonompia kuin Pälkäneen pojat».
Kallu toimitteli ulkona ja Manta meiskasi portahitten ääressä juottoporsaan kanssa, mutta Liisu istui penkillä akkunan ääressä katsellen ulos kesän vihantaan maailmaan. Ilma näytti kauniilta, raittiilta, mutta Liisun mieli oli toki haikea.
Päivän Sana
Muut Etsivät