Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
"Ensikertahan tämä on kokeilla, ei täällä ole minun näköistäni näkynyt ennen", sanoi Pekka tyyneesti ja istui pöydän luo juomaan kahviaan. "No ketä niitä tuli muita, vai aivanko yksin sinä tulit, kuten isäsikin aina ennen? Sen reessä sitä ei näkynyt liikaa väkeä. Liekö hän monasti raskinnut itsekään olla, vaikka sillä on aina hevonen lihava kuin uuni", jatkoi emäntä.
Vihmavesi minun virutti, Kyyt minulle ruoan kantoi, Maot maiolla piteli. En tieä tekijätäni. Mikä lie minunki luonut, Kuka kurjasen kuvannut Liekö luonut luoja suuri, Suennut sula Jumala? Jos lie luonut luoja suuri, Suennut sula Jumala, Tok' ei luonut luontapäänä, Suennut suentapäänä; Loi päänä luonnattomana, Suunnattomana sukesi.
On tyyntä kaikki, rauhan päivä loistaa valjulta laelta sinitaivasten miks sitten tuulispäänä tunne riehuis, kai syyt' on kerran kuolla myöskin sen? Niin ootkin tyyni taas, sä sydän raukka, ett' oikein pelkään saavas talven jään; tyhjyyden syvää rauhaako se lienee tai liekö tyyntä eellä myrskysään? NIIN HERKK
Jos ei mennyt ois hän, Niin murskaks hänet löisin. Kumma puhe! Nyt mitä teen? Kun oikein oudot mietteet Tulevat mielehen, niin paras niist' On hyvän veikon kanssa keskustella. Toinen kohtaus. Siin' alku oli, liekö myöskin loppu? Kolmas kohtaus. Oh! neiti Sigrid! Kah kuin kalvas on hän.
Hän liekö kunnon mies, Kun noin hän nostaa yhden kainaloonsa, Kuin Israelin, lellipoikansa, Sit' auttelee ja kantaa kämmenillään, Mut muita hylkii, luotaan lykkelee, Vaikk' ovat kaikki hänest' alkujaan. BILEAM. Niin oikein: samaa suurta perhettä. Mut edistyspä noutaa luontoa.
Siell' äsken maalta tuodun nuorukaisen hän näki muodoltansa kalvakkaisen, ja ratsultaan hän huusi ärjähtäin: "Ken olet, moukka? Onko sulla selko, kuin miehen kuolla käy, vai liekö pelko sun kasvos, kurja, kalvistanut näin?" Mies nuori astui kenraalinsa luoksi, avasi nutun vanhan, harmajan, povesta paistoi haava, josta juoksi nyt veri virtaellen hiekkahan. "Kenraali, tuon sain tappelussa hiljan.
Antti meni suoraan luo, sanoi iloisen hyvän huomenen ja löi kättä reippaasti. Paavo katsahti vähän kummissaan työstään ja kysäisi: Mitäs se Antti kävelee? Vallesmannille oli tässä vähän asiata, niin poikkesin mennessäni... Liekö mitä iloista asiaa, kun olet niin hyvän mielen näköinen? Mitäpähän lie ... eipä saata olla niin suruistakaan.
Soudella, kävellä ja liikkua, istua, aprikoida ja uneksia, katsella liikettä ja vilinää ympärillään, ja samalla elää niissä aatoksissa, jotka tulevat ja menevät, mutta jättävät aina askelensa sijat jäljelleen liekö siihen missään sopivampaa paikkaa kuin tässä? N
CLETO. Mitä olen rikkonut LEONCIA. Te olette petturi! CLETO. Olenko minä tätä teiltä ansainnut? LEONCIA. Te uskallatte vielä, te kelvotoin? Liekö hänkin höperöksi tullut? LEONCIA. Tämäkö se ankara kiihtymys oli, joka minua odotti? CLETO. Tyyntykäät. Minä pidän puheeni. LEONCIA. Te olette pettäneet minun, te olette maanneet polvillanne. CLETO. Minäkö polvillani?
Liekö se aikaisemman lapsuuteni ajoilta jäänyt muisto, jolloin vanha körttipuku vielä oli yleinen Savossakin, liekö se se, joka sen tekee, mutta ei minusta ole kansa koskaan oikein kansalta tuntunut ilman tätä vanhaa vaatetusta. Se ei ole vaan muotia, ei vanhaa tapaa tuo puku, sillä on syvemmät juuret.
Päivän Sana
Muut Etsivät