Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Hän koetti laskea yksikseen, ketä he voisivat kutsua, mutta ei hän tohtinut niin suurta summaa päähän asti ajatellakaan, kuin siihen hänen mielestään tarvittiin. Yht'äkkiä iski hänen mieleensä Oulun kauppaneuvoksen kestit samppanjoineen ja jälkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan? Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mikä ne tietää?
Vastasi, virkkoi näin monineuvo Odysseus hälle: "Ollos huoleti, kuolematas älä aattele lainkaan, vaan sano mulle nyt julki ja juttele peittelemättä: miksikä leiristäs näin liikut laivojen luokse yksinäs yön pimeässä, kun nukkuu ihmiset kaikki? Ruumiit' ehkäpä ryöstelemään menet kaatunehitten? Vai tykö laivain laitavien lie laittanut Hektor kaikkea urkkimahan? Vai tullut liet omin ehdoin?"
Ma herrasmies en lie, mut pokkuroi en ketään; on miekka, lempo vie! en liki laske ketään. Vain vapaa, iloinen, en koskaan sure ketään! Jos ei mua kysy ken, mä myös en kysy ketään. Mun kultani on ruusunen, on rusoruusu haan, Mun kultani kuin sävel on, mi uhkuu sointujaan. Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, niin syvän lemmen luot; sua lemmin, kulta, kunnes pois ne virtaa meren vuot.
Tämän rinnalla kuvaa Lie mitä hienoimmalla ymmärtämyksellä ihmissydäntä nuorine heräävine tunteineen, aavistuksineen, uskoineen ja epätoivoineen.
Vanhan Aaron kaupunginmatka. Täydellinen käännös on ilmestynyt G. L. Söderström'in kustannuksella, Porvoossa 1884. Tässä olen kuitenkin vielä tehnyt muutamia muutoksia. Maass' oli näet katovuos, oli leivättyys pitäjissä, Maanmies pettua söi, sekä mieronmies näki nälkää. Kaupungissapa lie väki rikkaamp', maat väkevämmät, Noin minä miettielin, sekä kämmin kerjäten eespäin.
"Lemmittyni, miksi on niin murheellinen muotosi? Miksi taaskin säihkyvät noin tuskan tulta silmäsi? Eikö Helmin lempi voikkaan huoliasi huojentaa? Eikö tuota säihkyäkään silmistäsi sammuttaa?" "Oiva neito, armas neito, kuullos kun ma sanelen: Murheiselta jos ma näytän, anteeks sitä anelen. Levotoin on ihmisluonne, vaikea on elon tie. Kenpä täällä huoletoinna, armahani, aina lie?
Oli se ikävä asia se, kun silloin tulin hupsunneeksi ... eipä näkyisi pitävän, eipä näkyisi!... Mutta sitä kun oli jo ryypättykin ... tuossa sen nyt edestään löytää..." Ajatuksissaan astui Kalle portille päin. "... ja kun lie hänellä vieraatmiehetkin vielä..."
Se ihmett' ei lie sulle viisas Daja; vaan sinun ihmees uskon tarvitsevat ... tai ansaitsevat, tahdoin sanoa. DAJA. Mua pilkkaatte. NATHAN. Kun sinä mua pilkkaat. Vaan silti, Recha, pelastuksesi on ihme, mahdollinen Hälle vain, jok' aikeet ankarimmat kuninkaiden ja suunnitelmat suurimmatkin ohjaa kuin leikillään tai ehkä pilkoillaan säikeillä heikoimmilla.
Kaikki kaksikymmentä, herra varusmestari? St! st! Neitokainen, neitokainen! v. Mitä se merkitsee? Yks kaks se sujahtaa sormeen, herra varusmestari? v. Mikä teillä on? Neitokainen, neitokainen, ymmärtänee hän kai leikkiä? v. Werner, et suinkaan lie unohtanut, mitä olen sinulle usein muistuttanut, että on eräs asia, josta ei koskaan pidä laskea leikkiä naisten kanssa?
Kuka on se Suomalainen, jonka sydän ei tyki taajempaan ajatellessaankin näitä maamme kauniin puvun helmiä? Ja nyt, vietettyäni kesän tällä luonnon-ihanuuksista rikkaalla seudulla, joista harvojen nimikään lie yleisemmin tunnettu, voisiko olla innostumatta kaikkea tätä kauneutta muistellessaan. Minä olin viettänyt päivän Tampereella.
Päivän Sana
Muut Etsivät