Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Vaan hän vei neidon tanssimaan, Lens' oikeaan ja vasempaan; Ne tanssin pyörre nieli. Ja poski hohti, poltti pää, Ne helmatusten hengähtää. Heleia, hei! Taas tanssin tuul' ne vei! Siit' eihän eukot kieli?! Et tulla saa niin lähellen! Noin pettyi moni neitonen Ja sulho valat nieli! He salaa sentään suudellaan Puun alta kauas kaikui vaan: Heleia, hei! Kuin tanssin tuuli vei! Ja vinkui viulun kieli!
Ja vihurin vallassa Pois lens' sen laiva; mutt' lasta hän Kohotti laineista, pyytäin Hänelle apuani. Sen näin mä ja laivaani Mä heidät nostin. Ja silloinhan Näin ensikerran Oihonnan, Sun silloin mereltä sain. Sä pien' olit, kuitenkin Vapaana, ehjänä vaarasta. Sä rosvon sylissä itkit Ja piilit povelle tuon.
Ja kulta= ja purppuraverhot Sen katteheks kierrettiin, Ja pilvet, kuin kukkahan perhot, Sen vaipuivat siimeksiin. Elon mailta se näkö mun sulki, Ma hukuin sen purppuraan, Ja taivaalla tähdet kulki, Ja kuutamo kattoi maan, Ja kahlehens' irroittaissa Kuin kotka lens aatteeni mun, Ma lepäsin kukkien maissa, Luon' istuimen kirkastetun.
Mut silloin aatos nuorukaisen rintaan Lens' istuimelta pyhän Jumalan: Kun altis rakkaus on taivahan, Ei kuolla sovi maisen lemmen hintaan. Hän erämaassa löysi kosteikkonsa, Jost' elonvoimaa uutta ammentaa: Se kosteikko on hälle synnyinmaa Se antaa onnen, tarjoo taistelonsa.
Jo maalle laiva se laski, emä piirsi jo pohjahan, mut silloin laitahan tarttui kädet kansan riemuavan ja kauvas kaarnana laiva lens keskehen kuusiston perämiehen rannalle tuoden kuten maan tapa vanha on.
Mutta kun rientäissään liketysten pääsivät urhot, Fegeun peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon; vaan liki hiipaisten vasent' olkaa Tydeun poian lens yli, sattunut ei.
Kolmannen kerran pyytää koettelen, Vaan mahdotonta! Hän nyt metsään päin Lens' kuuseen. KILPI. Kuusestapa petäjään Ja petäjästä leppään lensi hän, Lepästä koivuun ja niin edespäin. Sen tunnen jo. AINA. Juur' niinkuin sanot sa; Mutt' täytyihän mun sitä tavoittaa. KILPI. Tavoittaa! Olihan se mennyt pois. AINA. Siks' aidalta mä metsään hyppäsin. KILPI. Tottelematon laps'! ken luulla vois!
Löin painia enkelin kanssa, Elon immeltä suutelon sain Nous aurinko loistossansa, Mä heräsin taivaastain. Mä heräsin maallen tälle, Maryn helmaani suljin taas, Soin enkelin muiskun hälle, Ja taas olin unien maass'. Kuuletko Herran voiman, hattarat näätkö kuin halkes? Näätkö kuin ukkosen nuol' leimuten pilvistä lens?
Ne helkkyvät, helkkyvät päivät ja yöt, ne kaikuvat kaukaa, niin kaukaa. Ja laulaja kulkee ja kuuntelee ja laulaja kuulee ja laulaa. Kun yksi rehkii ja yksi raataa ja kaikki repii ja kaikki kaataa, kun yksi kantaa ja kaikki sortaa, kun yksi muuraa ja kaikki murtaa ja yks se anteheks antaa vaan niin minne yksi se joutuukaan? Lens lintunen mökkini lasille ja lauloi kaunihisti.
Karkasi kohti Meges, kun tuon näki, vaan nopeasti väistihe Pulydamas, sivu lens ase, sillä Apollo sallinut sortua ei sotarintaan Panthoon poian, vaan oli Kroismos eessä ja keihään sai poven keskeen; kaatui mies rytinällä, ja hältä Meges asun otti. Keihäskelpo Dolops päin silloin karkasi, jolle kaikk' asetaidot kasvattaiss' oli neuvonut taatto, Lampos, urhoja uljain tuo, vesa Laomedonin.
Päivän Sana
Muut Etsivät