Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Käykäämme ulos pihalle, tantereelle tappelohon, pihalla veret paremmat, kaunihimmat kartanolla." Ja niin menivät taistelijat pihalle. Siellä Pohjolan isäntä yritti uudelleen lyödä Lemminkäistä miekallaan, mutta ei osannut. Sanoi Lemminkäinen: "Annappas minäkin koitan, jo on vuoroni minunkin". Ja hän löi, niin että tulta miekasta tuiski, ja katkaisi Pohjolan isännältä kaulan.
Mieleni minun tekevi juomahan soan olutta, soan mettä maistamahan." Tuon emo sanoiksi virkki: "Oi on Ahti poikaseni! Ellös lähtekö sotahan! On meillä oloista koissa leppäisessä lekkerissä tapin tammisen takana; tuon sinulle juoaksesi, josp' on joisit kaiken päivän." Sanoi lieto Lemminkäinen: "En huoli koto-oloista!
Mutta aivan niinkuin Kalevalan runossa kuvataan, nuo itsetoimivat kyvyt sinään eivät liikuta venettä: Ilmarinen yksin, ihminen itse, on venosensa hallitsija ja käyttäjä, ja Väinämöinen, viisauden jumalallinen omatunto, pitää perää. Miksi Lemminkäinen liittyy seurueeseen, olemme jo edellä selittäneet.
Siitä äiti Lemminkäisen itse tuon sanoiksi virkki: "Viikon viivyit, poikueni, kauan, Kaukoni, elelit noilla mailla vierahilla, aina ouoilla ovilla, niemellä nimettömällä, saarella sanattomalla." Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Hyvä oli siellä ollakseni, lempi liehaellakseni.
Ei kokko mitänä muista eikä tunne tuhma lintu: kokko tiesi kuolleheksi ja kaarne kaonneheksi, miekalla menetetyksi, tapetuksi tapparalla. Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh kaunis kantajani, ihana imettäjäni! Jo olet kuollut, kantajani, mennyt, ehtoinen emoni, liha mullaksi lahonnut, kuuset päälle kasvanehet, katajaiset kantapäihin, pajut sormien nenähän!
Tupa on täynnä laulajia, soittajia ja tietäjiä, jotka »Hiien virttä vinguttavat». Silloin Lemminkäinen astuu tupaan läpi seinän. Pohjan akka itse kulkee lattialla ja ihmettelee, kuinka vieras on sisään tullut »haukkujan havaitsematta». Lemminkäinen selittää, että hänkin on tietäjä, ja rupeaa laulamaan ja loihtimaan.
Uskotko lemmittyni kaikkia kadehtijain juoruja? Mutta kuin niin varmasti ja yleisesti kerrotaan... Kerrotaan, sinä armas visertelijäni. Lemminkäinen päätti ratkaista asian uhkarohkealla tempulla, veipä sitten puuhun tai petäjään. Hän otti tyttöään hellästi vyötäreiltä kiinni; painoi rintaansa vasten ja suuteli oikein tulisesti.
Sanoi lieto Lemminkäinen, kauahutti Kaukomieli: "Tuopin tuojat Tuonelahan, kannun kantajat Manalle ennen kuun ylenemistä, tämän päivän päätymistä!" Siitä tuon sanoiksi virkki: "Oh sinä olut katala! Jo nyt jou'uit joutavihin, jou'uit joutavan jälille! Olut suuhun juotanehe, ruhkat maahan luotanehe sormella nimettömällä, vasemmalla peukalolla!" Tapasip' on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa.
Kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?" Se on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Elä sie sure tuvista, huokaele huonehista! Tuvat toiset tehtänehe, paremmaiset pantanehe hirve'istä hirsiköistä, parahista parsikoista." Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotihin saapi luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa.
Näön vuoksi oli Lemminkäinen hankkinut itselleen erään vakuutusyhtiön matkustavan asiamiehen toimen, ja kun hän Saarelassa oli saanut asuntonsa kaupungin komeimmassa hotellissa, ilmoitti hän suurenmoisesti kaikissa sanomalehdissä ottavansa vastaan henkivakuutuksia.
Päivän Sana
Muut Etsivät