Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Näkyy Tuonela, tummien, korkeiden kallioiden keskellä; sen läpi juoksee hämärästi kimallellen vitkalleen vierivä joki. Kallioiden vierellä seisovat vartioina Tuoni kansoineen, rautakintaat kädessä sekä pitkät keihäät. Vasemmalla joenrannalla istuu Lemminkäinen nukkuvana ja kallioon kahlehdittuna.
Tuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä, sinne siirti silmiänsä pä'in kauloa omoa. Tuop' on lieto Lemminkäinen siinä lyöä silpahutti, iski miestä miekallansa, kavahutti kalvallansa. Löip' on kerran luimahutti: laski pään on päältä olka, kallon kaulalta sivalti; vei kuin naatin naurihista tahikka tähkän olesta, evän kaikesta kalasta.
Pettymys on näennäisesti pieni, mutta sisäisesti ratkaiseva. Lemminkäisen usko ja luottamus on mennyt. Selittelyt, anteeksipyynnöt eivät mitään auta. Sotaan lähtee nyt Lemminkäinen; vanha luonto on noussut, mutta miehekkäämpänä, päättäväisempänä. Eikä se sota ole enää tavallista sotaa.
Ei meidän siis tarvitse ajatella, että opetettavat aina olisivat olleet naisia yhtä vähän kuin sitä, että opettajat aina olisivat olleet miehiä. Niitä on kuvattu miehiksi, sentähden että opettaja on antajan asemassa. Lemminkäinen on tyypillinen atlantilainen maagikko. Kun häntä tältä kannalta oikein käsitämme, nousee hän eteemme suurena, voimakkaana ja rakastettavana.
Alkuperäisesti ei liene Lemminkäisestä kerrottukaan, että hän kaikkia ansiotöitä olisi suorittanut. Koska runo Lemminkäisen personassa esittää etsijää, jonka ei onnistu voittaa taivaallinen puoliso, on otaksuttava, että Lemminkäinen tulisella luonteellaan heti ryhtyy vaikeimpaan ansiotyöhön käsiksi ja siihen sortuu, kuten hänen kohtalonsa eli karmansa onkin.
Lemminkäinen edustaa siis korkeimmassa ja syvimmässä merkityksessään ihmiskunnan Kristusvoimaa. LEMMINK
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen johtajina lähtivät uskolliset Kalevalaiset pimeään Pohjolaan suurelle pelastusretkelleen, ja samalla tavalla kuin salainen traditsioni ja näkemys kertoo Kalevalakin, että Väinämöinen vanhimpana tietäjänä vaivutti Pohjolan väen sikeään uneen.
Nuori pariskunta saapui kotikaupunkiin, muutti asumaan anopin luo maatilalle ja eli onnellisesti kuherruskuukautensa. Lemminkäinen vannoi heittävänsä pois kaikki vanhat urheiluretkensä kauniin Kyllikkinsä tähden ja Kyllikki vannoi rakastavansa miestään myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta ihmiset silmäilivät epäillen tuota onnellisuutta.
Eihän Ilmarinenkaan omin neuvoin Pohjolaan joutunut. Vaan se, että Ilmarista auttoi kohtalo Väinämöisen personassa, osottaa, että Ilmarinen oli valmistunut, että hänen aikansa oli tullut. Lemminkäinen ryösti itselleen sen, mikä Ilmariselle annettiin, ja sentähden hän Lemminkäinen ei osannut sitä pitää.
Kovin on korea Kauko: eipä syömähän rupea veitsettä hopeapäättä, kuraksetta kultaisetta. Sai veitsen hopeapäisen, lauloi kultaisen kuraksen; siitä syöpi kylliksensä, joi olutta onneksensa. Siitä lieto Lemminkäinen käveli kyliä myöten saaren impien ilossa, kassapäien kauneussa. Kunnepäin on päätä käänti, siinä suuta suihkatahan, kunne kättänsä ojenti, siinä kättä käpsätähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät