Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Siitä lieto Lemminkäinen jopa loihe laulamahan. Lauloi pihlajat pihoille, tammet keskitanhu'ille, tammelle tasaiset oksat, joka oksallen omenan, omenalle kultapyörän, kultapyörälle käkösen: kun käki kukahtelevi, kulta suusta kuohahtavi, vaski leuoilta valuvi, hopea hohahtelevi kultaiselle kunnahalle, hope'iselle mäelle.
Miksi laitat laitoasi, puuta purtehen liseät?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ei vara venettä kaa'a, tuki suovoa tuhoa. Use'in merellä Pohjan tuuli laitoa kysyvi, vastatuuli varppehia." Sanoi vanha Väinämöinen: "Sentähen sotavenosen rinta rautahan rakettu ja tehty teräsnenähän, jottei tuulen tuiki vieä eikä viskoa vihurin." Neljäskymmenes runo
Kalevalan päähenkilöitä on kolme: Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, joista kuitenkin "vaka, vanha" Väinämöinen on runoelman varsinainen pääsankari. Ylempänä jo mainittiin, että hänen hyvät työnsä Suomen kansaa kohtaan sopii pitää Kalevalan yhdistäväisenä siteenä, sen päätoimintana.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Kohti pohjoista kulemme sampoa tapoamahan, kirjokantta katsomahan, Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen! otappa minua miestä urohoksi kolmanneksi, kun saat sammon nostantahan, kirjokannen kannantahan; vielä mieki miesnä maksan, jos saisi tapella tarve."
Siitä vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, kourin koitteli ovia, salpoja sanan väellä: ei ovet käsin avau, salvat ei sanoista huoli. Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Akka mies asehitoinna, konna kirves-kuokatoinna." Kohta lähtevi kotia, alla päin, pahoilla mielin, kun ei vielä kuuta saanut eikä päiveä tavannut. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen!
Sanoi Pohjolan emäntä: "En lähe jakohon sammon sinun kanssasi, katala, kerallasi, Väinämöinen!" Itse sampoa tavoitti venehestä Väinämöisen. Siinä lieto Lemminkäinen miekan vyöltänsä vetäisi, tempasi terävän rauan vasemmalta puoleltansa; kokon kourille kokevi, räpylöille räimilöivi.
Kaukamoisen ja Ahti Saarelaisen nimellä Lemminkäinen rakastelee Saaren tyttöjä ja vie Kyllikin vaimokseen, Lemminkäisenä hän kosii Pohjan neitoa, ja kertomus hänen kuolemastaan on alkuperäisin Pätöisen pojan runosta.
Virkkoi Lemminkäinen: "korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton; anna minun ostaa olutta itselleni!" Tästä Pohjolan isäntä suuttui. "Ei tässä pidot parane, jos ei vieraat vähene, talo työlle, vieras tielle", lausui hän, sivalti miekan seinältä ja vaati Lemminkäistä kaksintaisteluun. Tämä oli siihen heti valmis. Miehet mittelivät miekkojansa. Pohjolan isännän miekka oli vähän pitempi.
Sinne lieto Lemminkäinen lauloi miehet miekkoinensa, urohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat, lauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta: karjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilmän. Märkähattu karjanpaimen, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat, lauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?"
"Minä olen jotensakin reipas ja hyvissä voimissa, saattaisinpa melkein sanoa että olen "ehompana entistäni", kuten Lemminkäinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät