Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Sanoi Pohjolan isäntä, itse lausui, noin nimesi: "Ei tässä piot paranne, kun ei vierahat vähenne; talo työlle, vieras tielle hyvistäki juomingista! Lähe tästä, hiien heitto, luota kaiken ihmiskansan! Kotihisi, konna, koita, paha, maahasi pakene!" Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ei miestä manaten saa'a, ei miestä pahempatana sijaltansa siirtymähän, paikalta pakenemahan."
Oletko voitettu orihin, herjattu hevosen varsoin? Jos olet voitettu orihin, ostaos ori parempi ison saamilla eloilla, vanhemman varustamilla!" Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun herjaisi hevosin eli varsoin voitteleisi! Itse herjaisin isännät, voittaisin oron ajajat, miehet vankat varsoinensa, urohot orihinensa."
Lemminkäinen, suuttuneena siitä, että hän riitaisan luonteensa tähden on jäänyt häihin kutsumatta, tekee sotaretken ja tappaa Pohjolan isännän; mutta välttääksensä Pohjolan emännän kostoa hänen täytyy paeta merentakaiselle saarelle; vaan sieltäkin Lemminkäisen on pakko poistua, koska saaren miehet, hänen lemmenseikoistaan suuttuneina, väijyvät hänen henkeänsä.
Tulit pääni polkemahan, aivoni alentamahan! Ohrina oluet meillä, makujuomat maltahina, leipomatta vehnäleivät, lihakeitot keittämättä. Oisit yötä ennen tullut taikka päiveä jälestä." Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.
Sitäpaitsi oli hän sotkeutunut ikävänlaisiin raha-asioihin, rumiin vekselijuttuihin, jotka äidin varoihin turvaatumalla tosin olivat jotakuinkin saadut selville, mutta joista kaikilla kaduilla kumminkin juteltiin julkisena salaisuutena. Tuo kaikki tuntui joka päivä yhä tukalammalta ja Lemminkäinen päätti lähteä joksikin ajaksi matkoille, jotta herjat kielet herkeäisivät juoruamasta.
Saisi kaikki Saaren sulhot, sata miestä miekkoinensa päällesi sinun, poloisen, yksinäisen ympärille." Mitä huoli Lemminkäinen varoituksista emonsa! Ottavi hyvän orosen, valjasti valion varsan; ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kylähän Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta.
Vasta kun Pohjan tyttöä kosiessaan Lemminkäinen saa kaikenlaisia esteitä voittaakseen, joihin ei paljas huimapäinen väkivalta tepsi, ja kaikenlaisia ansiotöitä suorittaakseen, vasta silloin hän vähitellen vapautuu itsekkyydestään ja itserakkaudestaan ja alkaa ymmärtää, mitä rakkaus on.
Siitä lieto Lemminkäinen itse korvin kuuntelevi kenenkänä keksimättä, kunkana havaitsematta: kuuli ulkoa runoja, läpi sammalen sanoja, läpi seinän soittajoita, läpi lauan laulajoita.
Niin sanovi Lemminkäinen: "Jo minua noiat noitui, noiat noitui, kyyt kiroili; koki kolme lappalaista yhtenä kesäisnä yönä, alasti alakivellä, ilman vyöttä, vaattehitta, rikorihman kiertämättä: senpä hyötyivät minusta, sen verran, katalat, saivat, min kirves kivestä saapi, napakaira kalliosta, järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuvasta. "Toisinpa oli uhattu, toisinpa kävi kätehen.
Vielä lisäksi kirjoitti äiti, että hänen, vanhain velkain ja myötäisten rahalähetysten takia, kävi välttämättömäksi myödä talo kaupungissa ja muuttaa asumaan syrjäiselle maatilkulleen. Tuo oli harmillista. Jotain piti tehdä, sen huomasi Lemminkäinen, mutta mitä? Lemminkäinen mietti puhki päänsä, vaan turhaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät