Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Kaikki sen sankarit ovat loitsutaitoisia, Lemminkäinen, Ilmarinen, Joukahainen, Louhi ja ennen kaikkea Väinämöinen, jonka sanojen ja laulun sekä soiton mahdilla ei ole ainoastaan lumoava, vaan suorastaan luova ja ihmeitä tekevä voima. Taikakaluna esitetään Lemminkäisen harja, joka äidin ja vaimon nähden vuosi verta, kun kuolo oli Lemminkäistä kohdannut.
Muut ne kantoi kauhasilla, muut ne tiiskinä tiputti, minä määrin mätkäelin, puolikkoisin putkaelin omiani ohriani, kylvämiäni jyviä. "En nyt liene Lemminkäinen, en vieras hyvän-niminen, kun ei tuotane olutta, pantane pata tulelle, keittoa pa'an sisähän, leiviskä sianlihoa, syöäkseni, juoakseni päähän matkan päästyäni."
Vielä mieki miesnä maksan, jos saisi tapella tarve: annan käskyn kämmenille, olkapäilleni opaston." Vaka vanha Väinämöinen otti miehen matkoihinsa, veitikän venosehensa. Se on lieto Lemminkäinen jo tulla tuhuttelevi, käyä luikerrehtelevi. Tuopi laian tullessansa venehesen Väinämöisen. Sanoi vanha Väinämöinen: "Oisi puuta purressani, laitoa venehessäni, parahiksi painoaki.
Sitä tulensyntyruno monisanaisesti mieleemme terottaa. Viime tingassa tarvitsevat hekin apua. Ja apu ilmestyy: Tämä »pikku mies» on Päivän poika, siis auringon eli jumalan poika, toisin sanoen Kristus ihmisen sielussa. Kollektiivinen draama muuttuu nyt yksilölliseksi. Pikku mies, joka »nousee merestä», on Pätöiseksi pojaksi kasvanut Lemminkäinen, tunteiden aallokosta syntynyt jumalallinen rakkaus.
Vaaran suuruuden täydesti arvaten, kehoittaa nyt Wäinämöinen kumppaleitansa: »Soua, seppo Ilmarinen, Soua, lieto Lemminkäinen, Soutakatte, kansa kaikki, Jotta juoksisi venonen, Pursi eestä ennättäisi!»
Mitä Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen Kalevalan mukaan puuhaavat, mikä on heidän toimintansa vaikutin ja päämäärä? Ainakin alussa se on Pohjolan tyttären omakseen saaminen. Kiinnittäkäämme huomiomme tähän. Kalevalan sankarit kosivat kaikki Pohjan tyttöä, jokainen heistä tahtoisi Pohjan tytön omakseen. »Mitä jumalallista siinä on?», kysyy lukija.
Päivänäpä kolmantena kylä vastahan tulevi. Siitä lieto Lemminkäinen ajavi karittelevi vierimäistä tietä myöten vierimäisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa tässä rinnukseni riisujata, aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?"
Vasta päänä eilisenä, aamulla ani varahin kynti orja kyisen pellon, käärmehisen käännätteli; nosti aura arkun kannen, perä penningin ylenti: siihen on salvattu satoja, tuhansia tukkueltu. Arkun aittahan ehätin, panin aitan parven päähän." Sanoi lieto Lemminkäinen: "En huoli kotieloista! Jos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen, kuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat.
Mi lienetki miehiäsi, ku ollet urohiasi, kun tulit tähän tupahan, sait sisähän salvoksehen ilman koiran kuulematta, haukkujan havaitsematta?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "En mä tänne tullutkana taioittani, tieoittani, mahittani, maltittani, ilman innotta isoni, varuksitta vanhempani, koiriesi syötäväksi, haukkujen hakattavaksi.
Tässä yhteydessä, josta nyt on puhe, Sammon takominen selvästi merkitsee, että kykenee itse omin neuvoin irtaantumaan päivätajunnastaan ja tietoisesti siirtymään sisätajunnan maailmaan. Lemminkäinen ei tähän kyennyt. Kykeneekö nyt siihen Ilmarinen? Tuskin, runosta päättäen.
Päivän Sana
Muut Etsivät