Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen asuvat kaikki Suvantolassa, Kalevalan kankahilla, jossa aina vallitsee kesäinen tunnelma, toisin sanoen näkymättömän maailman korkeammilla tasoilla, ja pyrkivät sieltä päin Pohjan tyttöä kosimaan. Pohjolaa kuvataan kylmäksi ja kolkoksi. Sen ainoa ihanuus on Pohjan tyttö.
Vaan toki lähettyäni, minun täältä mentyäni eipä impyet iloinne, kassapäät ei kalketelle näillä tuhmilla tuvilla, kataloilla kartanoilla." Jopa itki saaren immet, niemen neiet vaikeroitsi: "Mitä läksit, Lemminkäinen, urkenit, urosten sulho? Läksitkö piikojen pyhyyttä vainko vaimojen vähyyttä?"
Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mit' olet pahoilla mielin, kuta synke'in syämin Pohjolasta tultuasi? Oletko naisin naurettuna eli piioin pilkattuna? Jos olet naisin naurettuna eli piioin pilkattuna, toiset toiste pilkatahan, naiset vasta nauretahan." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun naisin naurattaisi eli piioin pilkkoaisi!
Kuukauden kuluttua oli Lemminkäinen kukkona linnan päällä kaikkialla Saarelan ylhäisimpäin piirein seuraelämässä ja huvituksissa. Jos vanhemmat herrat ja jotkut kadehtijat sanoivat kuulleensa kaikenlaista vähemmin ansiokasta puhuttavan hänestä hänen kotikaupungissaan, niin sitä pidettiin panetteluna taikka nuoren veren viattomina kepposina. Olihan jokainen tilaisuudessa näkemään, kuinka tasainen ja vakavaryhtinen tuo nuori liikemies oli. Ja kotikaupungissa kuultiin ihmeissään, että Lemminkäinen on noin tasaantunut ja voittanut Saarelaisten suosion.
Siihen kehoitukseen vastaa Lemminkäinen teeskellyllä nöyryydellä, josta kuitenkin sankarin ylpeys selvästi paistaa läpi: »Mitä minun on miekastani, Kun on luissa lohkiellut, Pääkasuissa katkiellut! Vaan kuitenkin, kaikitenkin, Kun ei nuo piot parane, Mitelkämme, katselkamme, Kumman miekka mieluhumpi!»
Kuollut vain jää liikkumatta paikalleen, elävän mieli on eteenpäin.» Tämä kehitysperiaate kulkee punaisena lankana Lemminkäisen historiassa. Lemminkäinen, joka edustaa ihmiskunnan povessa riehuvia tunnevoimia, esittää elämänkulussaan näiden tunteiden eri kehitysasteita. Tämän todistaa muodollisesti sekin seikka, että Lemminkäisrunoihin kuten prof.
Tuo oli laulaja ikuinen, Virren porras polvuhinen, Tuop' on vanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, Kolmas lieto Lemminkäinen, Seki kaunis Kaukomieli, Pohjan neiti neljäntenä, Pohjan neiti, Pohjan akka, Viies Antero Wipunen, Se kuues Kaleva vanha. Viel' oli nuori Joukahainen, Vielä muitaki monia, Joit' ennen isoni lauloi, Oma vanhempi opetti. Onko niin elikkä toisin, Eli muite jomminkummin?
"Kunne nyt, poikani poloinen, kunne, kannettu katala, lähet pillan piilentähän, työn pahan pakenentahan, ettei pää pahoin menisi, kaula kaunis katkeaisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "En tieä sitä sijoa, kunne painuisin pakohon pillojani piilemähän. Oi emoni, kantajani! Kunne käsket piilemähän?"
Tuonen kalpea kuningas, kuule voimaa mun sanani, mahtiasi mahtavamman. Vuori aukee! Nurmi, nouse! Astu, vanhus, haudastasi! Sano: Onko Lemminkäinen elossa vai kuollehissa? TUONI. Nukkuvi nuorna Lemminkäinen, murhemielin kaukana, kahleissa kuoleman vuon. Päästää voi hänet vaan se lempi, joka ei koskaan pettänyt viel'.
Ja pian he huomasivat, että he rakastivat toisiaan, ja silloin tunsivat he itsensä onnellisiksi, niin onnellisiksi... Mutta yleisön edessä säilyttivät he kylmän välinsä, toisinaan vain laskivat pilkkasanoja toisistaan, ja siihen oli varsinkin Kyllikki kärkäs. Ja Lemminkäinen näytteli osansa rakastuneena hyvin.
Päivän Sana
Muut Etsivät