Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Siit' on kasvanna Kaleva, Kullervo Kalevan poika, Siitä Vellamo sikisi, Kartanoihin kasvoi tontit. Metsän lattiat heräsi, Tuonettaret, Luonnottaret, Vielä vanha Väinämöinen, Sekä seppä Ilmarinen, Lemminkäinen lieto poika, Sankarit väkevät sangen, Isot ihmetten tekiät, Entiset epäjumalat.
Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla." Lausui lieto Lemminkäinen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Piti naiset naurellani, kostoa pyhäiset piiat piännästä pitkän pilkan, naurannoistansa minulle. Sain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni, liitin liistehyisilleni, alle viltin vierähytin.
Saman vaikutuksen enentämiseksi täytyy vielä Lemminkäisenkin tulla kosijain joukon lisäksi. Eipä ole hänkään, itse kaunis Kaukomieli, joka kaikin paikoin pani naisten päät pyörälle, kyllin viehättävä, voidakseen ilman tuota verratonta vastalahjaa saada Louhen kuuluisaa tytärtä omaksensa. Näin on siis myöskin Lemminkäinen aivan alusta alkain päätapauksen piiriin kiinnitetty.
Sen kuulee Lemminkäinen, ja nyt hänelle vasta se »tuuma aivohon osasi», että viimeinen kumma, tuo mahdottomaksi luultu seikka oli yhtähyvin tapahtunut, että Pohjola on pitänyt neidollensa häät toisen miehen kanssa! Se on jo itsessään mitä hirvein häväistys! Mutta ei siinä vielä kaikki olipa Lemminkäistä niinkin halveksittu, ettei edes kutsuttu vieraaksi.
Hänen vieressään seisovat Ilmarinen ja Lemminkäinen. Avoimesta ovesta virtaa kuun valo huoneeseen. ILMARINEN: Hoi Väinö, heräjä veikko, jo on päivä päässyt irti! LEMMINK
Ihmis-sydän on niin täynnä salasopukoita, että ristiriitaisimmiksikin näyttävät tunteet voivat siitä ilmi tulla, jos vaan ulkonaiset kohdat niiden kehkiämiselle suovat tilaisuutta. VI. Lemminkäinen. »Aik' on Ahtia sanoa, Veitikkata vieretellä!» Näillä sanoilla nyt Suomen runotar itse tuopi etehemme omituisimman kaikista luomistansa.
Itse itki Lemminkäinen, sini itki ja sureksi, kuni saaren maat näkyvi, saaren harjut haimentavi. Ei hän itke saaren maita, saaren harjuja haloa: itki saaren impy'itä, noita harjun hanhosia. Siitä lieto Lemminkäinen laskevi sinistä merta. Laski päivän, laski toisen.
Kostoretkelle lähtiessään päättää Lemminkäinen toiseksi miehekseen viedä kanssansa vanhan, monissa yhteisissä otteluissa koetetun sotakumppaninsa Tieran. Hän kehoittaa häntä näillä sanoilla: »Tokko muistat muinaistamme, Entistä elämätämme, Kun ennen kahen kävimme Suurilla sotatiloilla?
Lemminkäinen viihtyi etenkin naisten seurassa ja naiset hänen seurassaan. Hän ei hyvitellyt ketään erikseen, vaan hienosteli yhdellä lailla kaikkia, liehakoi jokaisen edessä, niin että neitosista kukin tunsi itsensä tyydytetyksi ja autuaaksi.
Koska löydän Lemminkäisen, saavutan sydämen rauhan? Vieläkö muistaa hän minua? Meri mykkä! Yö ikuinen, pitkän kaihoni pimeys, sano, että hän minua muistaa, lempii eikä muita! Oi, tähti koin, oi, aallon päily, mi hetken häilyy ja hävii noin! CHRYSEIS. Ken tulevi? Lemminkäinen! Lankea lavea taivas! Tule armas, lennä, liidä luokse vaimosi valitun! Ei! Tuska tulipunainen! Kauhistun ma katsettansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät