Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Tanssien ja leikkien he vietit iltoansa Kunnes koski nukkumatti noitasauvallansa. Mainitsematta on vielä ett' oli joulun aatto, Milloin isä lapsosensa onnekkaaksi saattoi. Joulun mailleen mennessä kun Paavo tulla ehti, On vaimo, lapset murheessa, ja silmät kyynelehtii. Kolkin Kalle sanan saatti: "Taas on mailmassa Ihmissäännöt muurrettuna, Räihän kapakassa.
Sen mukaan kuin Aagot, se oli tytön nimi, kasvoi leikkien ja hyvien päivien suojassa, kehittyi hän erinomaisen kauniiksi ja miellyttäväksi sekä näköön että käytökseen nähden. Hän oli loistava ja puhdas kuin lilja-kasvi; mutta hänen silmissään oli sen ohessa jotain, joka teki että ne väliin loivat ankaran katseen siihen, jota ne kohtasivat. Siitä lapsi ei mitään tiennyt.
Leikkiä lyöden sun eteesi kuolen. Mi sulo, kun taloustoimissa liikut, mi lempeys, kun leikkien polvella kiikut, mi puhtaus mun sieluni ympäri saartuu, mi kauneus, mi korkeus mun ylleni kaartuu! Ma muistan, kun näin sinut ensi kerran: Sa katsoit kuin katsoo enkeli Herran, mut silmäsi nurkasta kyynele kiilsi; niin raskaasti, ah, se mun rintaani viilsi.
Muut silloin eestäsi aattelivat, Käsipuitakin suojaksi laittelivat, Ja että sun vaaraton käydä ois, Ihan ohdakkeetkin he nyhtivät pois. Kuin tarhassa kasvoit, aitoja vaan Et lapsena sentään huomaakaan; Noin leikkien, tanssien luulet ain': On maailma tanssia, leikkiä vain!
Jo taasen hiihtää impi, Ja lumi tuoksahtaa, Kun poiss' on uljas ryhti, Ja jalka horjahtaa, Ja liepehet, jotk' äsken Tuulessa leikkien Löyhyivät, vuotaa vettä, Vavahtaa kätönen. Ja silmän sulo säihky Jo sammuu kyyneliin, Ja kyyneleistä kylmä Luo lumen vaaleviin Poskihin helmilöitä Oi, julma kylmyys voi! Ken sulle julman vallan Ja ankaruuden soi? Ah!
Sääli toki kauris rukkaa! Kauris on niin suloinen, syö ja nyhtää nurmen nukkaa, puron luona leikkien. »
Pöydille oli asetettu koreja täynnä kaikenlaisia hedelmiä, joita eversti oli tuonut mukanaan ulkomailta, ja muitakin herkkuja tarjottiin leikkien ja tanssien välillä. Everstin rouva soitti itse tanssin toisensa perästä. Kaikista tuntui niin erinomaisen lystiltä pyöriä täällä avarassa, suuressa salissa, jonka ikkunoista viileä kevätilma virtaili sisään.
Kamarissa vaipui vaaleakutrinen pää pöydille käsien varaan nuori tyttö hyrähti hiljaiseen itkuun. »Miksi sinä tänä iltana niin surullinen olet, Olavi?» kysyi tyttö katsoen häntä lämpimästi silmiin. »Miksikö minä surullinen olen?» puheli nuorukainen kuin itsekseen, leikkien hiljalleen hänen lettinsä tupsulla ja katsellen surullisesti eteensä. »Kunpa minä tietäisin sen itsekkään!»
Tämä ihminen oli ottavinaan Virkun syliinsä ja puristavinaan sitä hellästi rintaansa vasten. Sitten vei Virkun sylissään Vahdin luo, silitteli sitä Vahdin nähden, laski maahan ja yhä silitteli. Hän tahtoi tällä osottaa, että oikeus hänen mielestään oli Virkun puolella. Vahti tulikin lähemmäksi, painautui maahan ja heilutti häntäänsä, leikkien pentua niinkuin ennen muinoin.
Oli melkein yhdentekevä minne menimme; leikkien ja mutkitellen ja oikkuellen valitsimme väylämme. Todella eikö jo kuvastukin taivaan kirkkaus meihin. Kohta meitä on niin vähän, että eroamme eri pisaroiksi. Ja jo pysähdymme. Minä pulpahdan erilleni kahden kirkkaan hiekkahitusen kohdalle ja kierryn pisaraksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät