Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Paljonko tukkipoikain laulu maksaa, jota äsken lauloitte? Entäs se surulaulu Simmermannin kauheasta murhasta? Näin huudettiin yhtäältä päin, mutta toisaalta taas näin: Ne laulut ne on jo vanhoja! Eikö sillä enää uusia ookkaan? Eikö vereksiä enää painetakaan? On, on! Tässä on se ihana uusi murhevirsi Wieenin kauheasta tulipalosta.
Kantelettaren laulut ja omien aatoksieni soitto, ne minua kuitenkin ilahuttivat joskus. Välistä tuntui kuitenkin siihenkin aikaan siltä, kuin olisi entinen lauluinto pyrkinyt luonnossani nousemaan. Välistä kajahti mielessäni sillä lailla kuin ennenkin, mutta mikä siinä lienee ollut, se uupui aina itseensä.
Pohjanmeri. Kruunaus. Te laulut! Te lauluni oivat! Nyt ylös aseihin! Te torvia toitotelkaa, Ja kilvelle nostakaa Tää nuori tyttö, Mi sydämeni vallitsee Ja kuningattareni on. Terve! nuori valtijatar! Auringosta tuolta Riistän mä säteet kultaiset Ja kruunun niistä kiertäisen Sun pyhään päähäs nyt.
Ja kuitenkin on Suomenlahti ollut hänelle aina uusi, sillä sehän ei koskaan esiinny kahdesti aivan samassa puvussa. Hänhän ymmärtää niin hyvin meren kielen; tajuaa sen hiljaisimmankin kuiskeen ja käsittää niin hyvin sen laineiden laulut, jotka milloin vienona hyminänä milloin taivaita tärisyttävinä julistavat kuolevaisille Kaikkivaltiaan vastustamatonta oikeutta ja voimaa.
2:NEN SENTTUURIO: On koetettu. Mutta ei auta parhaat laulut, ei sitrat, ei vaikka Apollo itse astuisi maahan! hän ei löydä meidän joukostamme mieleistänsä. TIITUS: Ah, kyllä minä otan hänet. 2:NEN SENTTUURIO: Ehkä niin, jos hän tietää mitä sinulle on ennustettu. TIITUS: Minä otan hänet hänen tietämättä kuka olen.
Likka juoksee pojan eestä, juoksee minkä jaksaa; Kun ei poika tavota, niin likka kääntyy vastaan. Likka arat, piika parat, varokate teitä, Ettei pojat vanhan piian kirjaan teitä heitä. Sitte laulut loppuvat ja pian rallit puuttuu, Moni likka sillä lailla halvemmaksi muuttuu. Ei oo likoilla surua, ei oo yhtään hiukkaa, Pojat juoksee likkain luona, verkaliivit liuhkaa.
Niin esimerkiksi tämän ensimäisen kirjan lauluista ovat paimen- ja lasten laulut liketysten toinen toistansa, ja toisessa kirjassa löytyvistä neitojen lauluista olisi muutamia taittu paimenlauluiksi eli naisten yhteisiksi lauluiksi toisilta lukea ja samoite joita kuita poikien lauluista arvata miesten yhteisiksi eli urosten lauluiksi, taikka vastahakaan.
Näät tuoksut ja laulut ja kukkaset ja onni ja lempi ja nainen ja unelmat, uskot ja toivehet ne kaikki on valhetta vainen. Vain totta on halla ja myrsky ja mies ja murhe ja murheen muisto ja totta on sammunut toivon lies ja lehdetön lemmen puisto. Niin, ällös yllesi katsokkaan, vaan peilihin lammen pinnan. Siell' onnesi taivahat onkin vaan ja rauha ja riemu rinnan.
Oli juhlivainen juhannus, kukkuivat käköset, linnut viserteli, kokot hulmusi, ja järvien takaa soi tutut laulut, ja täyttyi mieleni vanhoilla tunnelmilla, joiden valtaan taas aioin antautua, kun muistin, että ovat veljeni vierailla mailla.
Murhein kuolinkellot soivat, hautavirsi humisee; laantuu laulut veikaroivat, vaiti poika kuuntelee. Hautaan viedään heidät tuonne, jotka laaksoss' ilakoi. Paimenpoika! Kellot nuo, ne myöskin sulle kerran soi.
Päivän Sana
Muut Etsivät