Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
HELUNA Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen...» ANNIKKI Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme toistemme mielen. HELUNA Miekkoista sinua! (PANUN EM
Kyllä sinut, rikas rosvo, kosto vielä tapaa Piru istuu rekehes' ja helvettiin sun ajaa, Piru istuu rekehes' ja helvettiin sun ajaa! niin minä lauloin ja huusin, kun konttia pääni yli heilutellen kylätietä juoksin. Tähän asti oli vieraani elämästään kertoessaan ollut rauhallinen ja tyyni.
Kun liekki saapui siihen, missä oli Oppaani mielest' aika, paikka parhain, ma hänen kuulin haastavaksi täten: »Te kaksi, liekin yhden kätkemätä, jos joku ansio on mulla, olkoon se suuri taikka pieni, teidän eessä, siit' että lauloin kerran laulun ylhän, pysähtykää! Ja toinen virkkakohon, hän kussa kuoli harharetkillänsä.»
Yritinpä minäkin kerran ruveta mestarilaulajaksi, vaan siitä ei tullut mitään, vaikka olisin kuinka koetellut. Kaikista vaivoistani ja puuhistani sain palkakseni vaan ivaa ja naurua. Milloin lauloin minä vääriä lisälirityksiä, milloin tein tahtivirheitä tai eksyin ihan toiseen lauluun.
Miltä sinusta se laulu kuului? kysyin minä ja käännyin taakseni. Mikä laulu? kysyi Liisa, niinkuin ei olisi kuullut mitään. Se, jota minä tässä lauloin, sanoin minä kummastellen. En minä häntä edes kuunnellutkaan, sanoi Liisa huolettomasti. Etkö kuunnellut? Sen verran minä sitä kuuntelin, että mitähän lienee renkutusta ollut.
Tuossakin kiven kolossa, Kahden kallion lomassa, Milloin lauloin lukkarina, Milloin pappina pajatin, Viklat kuuli virsiäni, Satakielet saarnojani, Kaiku kankahan takana Virkkoi viimiset sanani.
Mutta annapas, kun alkoi valo täältä pilkahdella ja sun laulusi kuin lintusen viserrys helistä silloinpa heti katosi peikko humauksella kuin tuulispään tomu. Semmoisen ihmeen ja kumman näin minä. Selvittyäni sitten riemusta lauloin kuin korven rastas kuun hallavassa valossa. Sere. Mitä luulet, Simo, tästä näystäsi? Simo. Pelkäänpä sen ennustavan koppinaan kadotusta tälle pesälle. Reetta.
Osapuille oiva vuoen Lauloin lahjan Luojan suuren, Saatuna Savonkin maahan, Vaan ei taia vanhan tuiman Näljän entisen e'estä Vielä vuosi viljavainen Tuntua hyvätuloinen, Kesteä elatuskeino Ajast'aian atriaksi.
Mies, joka hitaasti ja painavaisesti lausui nämät sanat, seisoi äkkiä siinä, juurikuin olisi hän ainoalla päättävällä iskulla lopettanut kovan sisällisen taistelun. "Tulkaa", lausui hän lyhyesti ja käskeväisesti nuorelle neidelle, joka äänetönnä ja koneentapaisesti seurasi häntä. Hän istuutui penkille, joka oli vähän syrjässä piilopaikastani ja jolla minä viime sunnuntaina lauloin pienen lauluni.
Kaikki on käynyt niin kummalliseksi; uutta en enää ma uskoa keksi, laulan ma siks, mitä ennen ma lauloin, kun ijän kultaisen impiä kauloin, mietin ma taapäin, taapäin ma taivun, muistojen muinaisten helmahan vaivun,
Päivän Sana
Muut Etsivät