Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Eikä lie sinua nähty, ei lie nähty eikä kuultu tätä maata saataessa, ilmoa suettaessa, ilman pieltä pistettäissä, taivon kaarta kannettaissa, kuuhutta kuletettaissa, aurinkoa autettaissa, otavaa ojennettaissa, taivoa tähitettäissä." Se on nuori Joukahainen tuosta tuon sanoiksi virkki: "Kun ei lie minulla mieltä, kysyn mieltä miekaltani. Oi on vanha Väinämöinen, laulaja laveasuinen!
Kolme päivää pääksytyksin soitti ja lauloi Väinämöinen. Ja joka ilta hän kuuli vienon äänen viereltään korvaansa kuiskaisevan: Minä rakastan sinua. Ja joka kerta tunsi nuori laulaja silloin sydämensä niin kummasti sykähtävän.
Olipa vielä toinenkin laulaja, jonka ääni kuului kauempaa järven rannalta ja jota kuunnellessaan rastas lakkasi laulamasta; se oli satakieli, joka silloin samoinkuin nytkin oli rakas ulkomaan vieras Suomen etelärannalla. Jaana kiirehti kulkuaan, sillä olisihan joku ilkiö voinut ottaa rannasta hänen veneensä, ja silloin hän olisi saanut viettää metsässä yönsä.
Mut virka, poikanen poloinen, ken olet ja mistä sa tulet?» »Laulaja olen ma laadultain» tuulet niin lauhasti tuoksuu »tulen tähtösestä ma pienestä, min nimi on Maa». »Mihin kuolit sä?» »Kurjuuteen kuolin ja nälkään.» Vihastuu Herra Jumala taivaan kynttilät sammuu »Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!» »Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun, et sille saa sinä kostaa.
Vasta koska sen ylitse kulkee sotavaunut sortajien, se ehkä jällehen muistaa, mihin määräsi Jumala sen. Näin hurjana laulaja huusi, alas painoi hehkuvan pään. Mut Pakkanen seisoi ja hymyi vain hyisintä hymyään. Mitä odotat vielä sä täällä? Miks luotani lähde et? Niin syvältä syöntäni viiltää sun silmäsi tuikkehet.
Syy sysissä, syy sepissä. 27. Totuus ei pala tulessakaan. 28. Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä. 29. Vähästä paljo tuleepi, kipinästä tuli syttyy. 30. Väärin menee väärin saatu, pahasti pahoin koottu. Kalevalan kertomuksia. I. Väinämöinen. Hämärässä muinaisajassa syntyi Väinämöinen, laulaja laveasuinen, tietäjä iänikuinen. Hänen äitinsä oli ilman jumala, Ilmatar.
Näin minä mietin, mutta ma lyyrani tempaan: ei ole, Albius, koskaan laulaja yksin, ei runontaitaja koskaan mahtia vailla. Voimasta Muusain käy yli joukkojen päiden laulajan lento. Laulajan arvoist' ei ole moittia aikaa, ei ole silmätä ylpeän preettorin toogaan, ei kademielin katsoa saiturin säkkiin. Laulajan aikaa ja laulajan mahtia mittaa vuossadat yksin.
Sekä nuoremmat sanovi, jotta vanhat vastoavi: "Ei ole tässä nuorisossa eikä varsin vanhastossa, koko suuressa su'ussa niin urosta urheata, jotta Tuonelle menisi, lähtisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan majoilta reki uusi laatiasi, korjanen kohentoasi." Silloin vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, läksi toiste Tuonelahan, matkasi Manan majoille.
Mutta Lönnrotin jälkeen on tehty uusia keräilymatkoja ja tieteellisesti tarkattu Lönnrotin käsikirjotuksia ja muistiinpanoja ja päästy siihen lopulliseen selvyyteen ja varmuuteen, mikä nyt on vallalla Kalevala-tutkimuksessa. Lönnrot oli itse viimeinen suuri runojen laulaja.
"Eikö tämä lause ole Horation kirjoista?" kysyi laulaja. "On; ja minä kavalasti lausuin tämän saadakseni nähdä, oletteko saaneet niin sanotun klassillisen kasvatuksen." "Minä olisin voinut saada sellaisen kasvatuksen, jos ei mieleni ja kohtaloni lapsuudestani asti olisi vieroittanut minua opinnoista, joiden täydellistä arvoa en silloin käsittänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät