United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


TILTA. Kylläpä se Miinakin osaa viipyä kirkkovieraissaan. Sietäisi sitä nyt jo kotiakin tulla. KAISA. Mene sinä vaan muihin asioihin, vaikka toisilla on henki ja kunnia kysymyksessä! Voi, voi, sitä syntistä huolettomuutta! Sen verran sitä välitetään toisista, kun ei vaan oma nahka ole orressa. Voi Roope parka sinunkin kohtaloasi! TILTA. Parasta kun ei teille puhuisi mitään.

Hitto vieköön, sanoi skoonelainen, kylläpä vaarikulta nyt koristelee! Kai tapahtuu se armollisen kreivin kunniaksi, arvaan ? Niinpä niin, Rasmus, vastasi mestari, nyt on armollisen herran syntymäpäivä. Tiedät kai, että hän täyttää tänään viisikymmentäkuusi. Enpä, jumal'avita, ole sitä tiennyt. Kyllä hän näyttääkin hiukan vanhanpuoleiselta. Hän voisi huoleti olla vaarikullan isä.

Kyllä, kylläpä minä tiedänkin! Noo? Minä menen ja heittäydyn Heittäydyt, sanot sinä? Niin, niin minä teen. Minä heittäydyn suoraan ensimmäisen syliin kenen tahansa. Sitä sinä et tee koskaan sinä, minun rehellinen, ylevä, uskollinen Ritani. Ooh, sinä et tiedä, mikä minusta voisi tulla, jos sinä, jos sinä et tahtoisi minusta enään tietää. En tahtoisi sinusta tietää, Rita? Tuollaista voit sanoakin!

"Mutta mitä vaan?" kysyi uljas seppä. "Mutta minä näet vaan pelkään, että voisin tulla tapetuksi. Se olisi surkea asia, näet , jos täytyisi luopua sievästä vaimostani ja pienokaisistani. Sinäkin vasta saat tuntea sen, kun semmoisiin oloihin joudut, ja siitä on silloin sinun rohkeutes masentuva". "Kylläpä mahtanee niin käydä", vastasi seppä miettiväisesti.

Ellet reppuasi tahdo itse kantaa, niin kylläpä joku kartanossa löytyy. Minä vartoon täällä niin kauan, muutoin ukko kyllä luotettava on." Mölhönen oli innokas ensiksi ehtiäksensä ja kiiruhti kartanoon. "Kiitoksia, hyvä ukkoseni hyvästä kyytistä," sanoi Vaaranen, "tässä olisi neljä kolmatta penniä. Onko siinä tarpeeksi?"

Havaittuansa minun hän seisahtui ja ojensi minulle kätensä, jota heti ystävällisesti likistin. Sinäkö, Fabiani sain minä huudahtamaan sinäkö täällä? Minä itse, rakas ystävä. Enpä siis pettynyt, vaan sinäpä se olitkin, jonka näin muutamia päiviä tätä ennen rantalautan luona? Kylläpä uskonkin, vastasi Fabiani, mutta minä en nähnyt sinua. Ja sinäkin tulet Amerikaan? Tottapa niin!

Hän on, ikävä kyllä, hairahtunut, mutta sen tähden minä en hylkää häntä. Ja jos niiksi tulee, niin otan minä kasvattaakseni tuon lapsen. Nyt puhkesi Julienin viha: Kylläpä me saisimme hyvän maineen, me, joilla on tämmöinen nimi ja tämmöiset sukulaissuhteet!

"Kylläpä se on somasta... Minä luulin että kyytiraha otetaan wasta waunussa", arweli Matti piletit saatuansa. "Joutukaa nyt, ei ole enään paljon aikaa", hoputti rautatienpalwelija. Matin ja Juhon tawarat punnittiin ja pantiin waunuun. "Kun tätä lippua näytätte Hankoniemessä, niin saatte tawaranne pois", sanoi asemamies kohteliaasti, antaen samalla kummallekin paperilapun.

Hän nauroi aina, itkiessäänkin, pelkästä ilosta ja nautinnosta saada nauraa. Sinä muistat hänet, kun hän syleiltyään meitä löi kätensä yhteen ja huudahti: "Kylläpä te, lapset, olette kaunis pari! Kylläpä sinulla on hienon- ja hyvännäköinen morsian, mistä hänet lienetkin löytänyt!" Eihän sitä kenenkään olisi tarvinnut minulle sanoa, mutta minun oli kuitenkin mieluista sitä kuulla.

Ja nyt se asia jääköön; poika ja tyttö saavat odottaa, kunnes pelto tähkälle joutuu." He istuivat juomaan, mutta nuoret olivat työntäneet oljet läjään ja asettuivat rinkileikkiin. Paavo ja Petter istuivat hetkisen hiljaa katsellen leikkiä. Vihdoin sai Paavo rohkeutta viinistä ja hyvin hänen alkoi mieli tehdä vilkkaampaa sananvaihtoa; kylläpä hän tiesikin, mistä silloin oli aljettava.