Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
»Vanhin pääsi jo Oopuun tilikraaffiin, toisella on kuvernantin virka. Kylläpä olisi tilaa ja tavaraa kotonakin, mutta eipä heitä kotitoimet ikinä ole huvittaneet.»
"Se on sinun hevosesi, isä", sanoi Syyne, joka ei enää voinut salata iloaan. "Nyt saat ratsastaa joka päivä." "Pitääkö minun ratsastaa? Kylläpä se olisi kaunista!" nauroi räätäli. "Noh, koeta!" sanoi Syyne, räätäli suostui ja kapusi hevosen selkään, mutta putosi sieltä, kuin paikattu tumppi. "Ai, ai!" huusi hän, "mutta ehkä onnistuu paremmin, kun olen hieman ehtinyt harjaantua."
Syrjäkylien miehet, joille monille kättentaputus oli aivan uusi elämänilmiö, löivät vahvimmin. Sangen monen miehen silmistä loisti tunnelma, joka avonaisesti kertoi heidän ajatuksiaan. Kylläpä puhuu! Vai osaa se Heinonen noin... Kerrankin niin kuin asia on. Justiin! Ei yhtään liikaa. Peränpuolella salia oli istunut Pihlajaniemi ja emäntä vierellään.
Hän rupesi pihaa lakaisemaan ja aikoi sen tehtyänsä panna nuoria kuusenoksia portaitten eteen, mutta lihava juottoporsas yhä esteli, se kun juoksi hänen perässään, ravistellen hänen hameensa liepeitä. Liisu torjui porsasta pois, mutta se aina vain seurasi häntä, ja samassa vieras ääni huusi: »Kas vain! Kylläpä näkyy, että hyvin hoidettu elukka ruokkijansa tuntee.»
Minunko pitäisi se mukailla kokonansa? Kylläpä kaiketi sen huoneestasi löysit, etkä tiedä, kuka sen sinne jätti! Lahja varmaan joltakin hempukalta, ja minunko sitä sitten pitäisi mukailla? Tuossa on se; anna se keppihevosellesi. Mistä tahansa sen saitkaan, minä en sitä mukaile. CASSIO. Oo, no, Biancaseni!
Balafré puolestaan vastasi: »Kova onni, etten minä silloin sattunut olemaan kuninkaan vieressä sisarenpoikani sijassa, kylläpä minä olisin käynyt sen otuksen kimppuun ja lävistänyt sen peitselläni, jonka työn, sen verran kuin asiasta olen selvää saanut, Qventin jätti kuninkaalle omin käsin tehtäväksi.
Conachar hoi! tule pian nauhojani solmimaan. Voi kun unhotinkin onhan se Vuorelaispentu jo kaukana Fortingal'in takana. Malta vähäisen vaan, tyttäreni; kyllä mä kohta hankin tietoa". "Eipä ole niin kiiru senvuoksi, Simo Hanskuri", virkkoi kovasydäminen vanha akka. "Kylläpä ne tiedot kaikki, niin hyvät kuin pahatkin, saisi täällä jutelluksi, ennen kuin te kerkiättekään kömpiä kynnyksenne yli.
Ja tottahan sitä huonompaankin rustholliin kelpaisi emännäksi mennä". "Kylläpä vain", virkkoi Matti, "jollei sattumus olisi epäsuosiollinen, niin että valittunne jo olisi toisen morsian"
"Lieneekö minua määrätty juuri muuksikaan," virkkoi Severin, "minä tunnen itseni tällä hetkellä sangen kehnoksi." "Se on hyvä, ettäs tunnet; pahempi olisi, jollet tuntisi; sitte ei olisi toivoa parannuksesta." "Te vaimot olette onnellisia; te ette joudu senlaisiin kiusauksiin." "Kylläpä niitä on meilläkin kiusauksia," sanoi Mari. "Muista esimerkiksi Liisaa."
Läksit jäähyväisiä jättämättä. ELLI. En tavannut sinua lähtöpuuhissa ollessani. Kylläpä katselin ylt'ympärilleni, mutta en nähnyt sinua. TAAVI. Miksi läksit? Eikö sinusta tanssiminen tuntunut hauskalta? ELLI. Enpä tiedä sanoa... Oliko sinulla siellä hauska? TAAVI. Oli kyllä niin kauan kuin sinä olit siellä, mutta ei lähdettyäsi enää... ELLI. Miks'ei sitte enää ollut hauska?
Päivän Sana
Muut Etsivät