Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Liisa juoksi huoneesensa. Ei kulunut kahta minuuttia, niin kreivitär alkoi soittaa minkä jaksoi. Kolme neitsyttä juoksi yhdestä ovesta ja kamaripalvelija toisesta. Miksi ette kuule, kun huudetaan? sanoi kreivitär. Sanokaa Lisaveta Ivanovnalle, jotta häntä odotan. Lisaveta Ivanovna tuli sisään, puettuna kapottiin ja hattuun. Vihdoinkin! sanoi kreivitär. Kylläpä on koruja! Ja mitä varten?
Aika kävi pitkäksi kuin nälkävuosi... Jussi jo tuskasteli: »Kun olisi jyskyttää tuohon oveen, jotta avaisivat!» Mutta samassa saapui apukin. Ovi avautui ja poliisi ihmetteli kynnyksellä: »Kylläpä ovat olet pehkuina. Mikähän täällä on tuolla tavalla piehtaroinut!»
"Silloin kun se kantoi sinun sieltä järven pohjasta venheeseen ja kannettiin siihen nurmelle, missä heräsit." "En minä ole nähnyt", toisti yhä Aili silmät pyöreinä ja näkyi koittavan muistella muistaisiko hän siitä mitään. Tämä keskustelu vei rovastinkin huomion puoleensa ja osanottavalla tavalla sanoi. "Kylläpä oli todellakin kuolema likellä.
Mitenkä se kuolema hänelle tuli osaksi, sen te, herra herttua, kenties paremmin osaisitte selittää. Ja jos ei nyt olisi March'in kapina ja Englannin sota esteenä, kylläpä sitten puhuisinkin oman ajatukseni asiasta aivan julki". Näin sanottuaan ja kumarrettuaan kuninkaalle kreivi ratsasti pois omalle majapaikalleen, jättäen herttuan sinne kertomaan, mitä oli tapahtunut, miten paraiten taitaisi.
ELLI. Kylläpä siten nyt väität, mutta jos kuolema tulisi, niin sanoisit varmaan, että elämä on parempi. AINA. Jospa vaan kuolema tulisikin, en häntä oudoksuisi! ELLI. Kelpaapi puhua kuolemasta tuolla tavoin, kun on nuori ja terve! AINA. Sinä teet minusta pilkkaa. ELLI. En ensinkään. Soisin vaan, että enemmän ajattelisit äitiäsi kuin omaa suruasi. AINA. Kylläpä äiti raukkaa surkuttelen!
Te olette sangen jalomielisiä, herrat henkivartijat, sanoi Athos täynnä katkeraa ivaa, sillä Jussac oli eräs toiseniltaisia hyökkääjiä. Jos me näkisimme teitä kaksintaistelussa, niin kylläpä me, sen minä vakuutan, karttaisimme käydä teitä siitä estämään. Jättäkää meidät siis rauhaan, niin saatte meistä huvia ilman vaivatta.
MATLENA. Entäs nyt? Mitä tehdä? ANTTI. Ei mitään, ymmärtääkseni. MATLENA. Nepä tulevat ja syynäävät uuninpäällystän. TOPRA-HEIKKI. Sukkelaan, sanoi Rusiini, kun sauna paloi. ANTTI. Mitä, mitä? Oletteko hulluna? Palaavathan ne takaisin tuossa paikassa. MATLENA. Pysykää, herran tähden, siellä. TOPRA-HEIKKI. Heitäkö odottamassa? Kylläpä käskisi. Me sieppaamme sillä välin hevosen ja lähdemme lietsuun.
»Kylläpä näen, että olet yksinkertainen talonpoika, joka et ymmärrä asiaa; sentähden minä opetan nyt sinulle, että meillä alussa oli vähän muutakin, joka kruunupäisenä oli kunniaa korkeammalla, ja se oli Kaarle-kuningas sekä uskollisuus ja luottamus.
"Jos Crawford'in kreivi jo nyt parrattomana poikana neuvoo semmoista valtioviisautta", sanoi prinssi, "kylläpä mar' hänestä tulee aika armias hallintomies, kun kymmenen, kakstoista vuotta on kerjinnyt kulua! Hyi tuommoista, jonka sydän jo on kivenkova, ennen kun leuvassa on untuvaa!
AINA. Mitä heidän pitäisi tietämän? ELLI. Vieläpä kysyt! Onko Taavi kotona? AINA. Arvattavasti. Mutta hän makaa vielä luhdissaan. On kai tanssinut itsensä väsyksiin Mähälässä. Tuleppas nyt kahvia juomaan, kiltti Elliseni! Sitte lähden viemään kupillisen äiti muorille. ELLI. Vie nyt vaan ensin äidilles ... kylläpä sitte jälestäpäin ehdimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät