Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Olimme siinä, missä nousseet portaat ei enää; seisoimme jo liikkumatta kuin laiva, joka laskenut on rantaan. Nyt hiukan kuullostin ma kuullakseni jotakin pyöröstä tään piirin uuden, mut sitten käännyin Mestariin ja lausuin: »Isäni armas, virka, mitkä synnit pois pestään piirissä, miss' oomme? Jalka jos seisahtuikin, jatkukoon sun puhees.»
Kuulin, että olitte hävytön tuolla ulkona, ja sallin teidän tulla sisään, pikemmin ihmetelläkseni kuin kuullakseni teitä. Jos ette ole mieletön, niin menkää; jos olette järkevä, niin puhukaa lyhyesti; en ole nyt sillä tuulella, että voisin näin koppavaan sanakiistaan ruveta. MARIA. Tahdotteko nostaa purjeenne, herra? Tässä on reitti.
Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni, onko neittä Pohjolassa, piikoa Pimentolassa, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi!
RISTIRITARI. Siis myönnän: Luo patriarkan menin! mut en teitä ees maininnut. Se valheeks jää kuin jääkin! Vain ylimalkain tapauksen tään hänelle kerroin, mieltään kuullakseni. Se myöskään eihän kyll' ois ollut tarpeen, hyvinhän patriarkan tunsin ma jo konnaks! Enkö teitä itseänne tilille vaatia ois voinut heti? Pitikö tyttöpolo heittää mun tuollaisen isän menetyksen vaaraan? Vaan mitäs siitä!
Adlercreutz kirjoittaa kirjeen lopussa näin: Jos tahdot rynnätä vihollisen päälle, niin tee se, jos et tahdo, niin vetäydy takasin Paavolaan. Minä olen nyt kutsunut teidän kokoon, kuullakseni mitä mieltä te olette, ja minä olen varma siitä, että te perustatte lausuntonne rakkauteenne isänmaahamme". Mutta upseerit huusivat yksin äänin: "Taisteluun, taisteluun!"
Vaan on kultani kaukana ja kauas taisi mennä, Eipä sinne lintunenkaan iässähän lennä. Kunpa se pieni lintunen sanoman nyt toisi, Suru menis mielestäni, parempi mun oisi. Lennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni, Kävitkö sinä kullan maalla, näitkö kultaseni. Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti.
Herra on antanut minulle anteeksi, totisesti minä luulen niin." "Voi, veljeni! sinun sanasi ovat täynnä virvoitusta; sillä todella minäkin olen uneksinut ja uneksinut lohdutuksesta. Minun mieleni ei ole koskaan ollut, siitä asti kuin kukistuit, niin levollinen." "Minä olen tosiaan hyvin onnellinen." "Sano jälleen niin, minun Davidini; sano minun kuullakseni nämät lohdutuksen sanat!"
"Sano minun kuullakseni se vielä kerta. Anna minun tietää, etteivät korvani petä minua." Taas Cineas lausui nuot sanat. Isaak lankesi polvillensa ja katsahtaen ylöspäin kiitti Israelin jumalaa. Sitten kääntyen Cineaasen, hän koetti lausua kiitollisuuttansa. Turhaan; liikutus valloitti hänen. Hän ei voinut puhua. Hän heittäysi Cineaan puoleen ja syleili häntä.
Sano korvin kuullakseni: Kus' oli kultani sinulla Tuki toivoteltavana, Vara vuotettu vakava, Suoja saatava parempi, Ja turva toellisempi; Ennen kuin istuit polvelleni, Sylihini siirteletse, Kul'it kylkeni varohin, Alle kainalon asetuit.
Meidän väki ja minä aattelimme: no, mitähän Matin nyt mielessä lienee? Siinä sitä istuskeli hän isäni kanssa ja tupakoi, äiti se askaroi ometassa, ja minä niin minä en pirtistä hievahtanut, istuin vaan uteliaana muurinpenkillä jo odotin kuullakseni, mikä Matin asia olisi. Mutta eipä näkynyt hänellä olevan kiiruun kierää. Ehdotteli vaan isälleni, että "preistaisivat" vähän lauluakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät