United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tuulen ratoks vyöryää Pois pilvi suojaton, Ja ilman maata, ystävää Mi ihmishenki on? Meit' ehkä Luoja kuulevi, Maan hädän helpottaa, Ja syksyn vilja hyvempi Suo leipää parempaa. Kirkko. Kirkko seisoo vuorellansa, Hiljaa laaksoon katsellen; Vuoren alla riemuissansa Laulaa paimenpoikanen.
Sydän on Vellamon neidollai Sen vaahtisen vaipan alla, Ja lemmen liekki se aallossai Voi syttyä niinkuin maalla; Ja Vilhoa neitonen Vellamon Jo katsellut kauvan ja liioin on. Ja tuostapa neitosen rintahan On syttynyt outo mieli, Povensa kuulevi huokaavan, Mut kertoa ei voi kieli; Hän kuohujen keskehen istuksen, Siin' ainakin Vilhoa vuotellen.
Hän hiipii ja kuulevi kummakseen, hepo kuinka haastavi herralleen: »Mitä mietit? Miks olet murheinen? Sua varmaan miellytä enää en. Mua silitä et, mua puhuta et, en tiedä, surret vai iloinnet. Sun arvaa en sydän-aikeitas. Toki muistahan kunnon kumppanias! Myös muista tuo, mikä eessäs lie, yli estehien sinut siipeni vie. Ja jos sua painavi tomu ja maa, voit kanssani taivahat tavoittaa.»
Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Kuulevi kukotta nosta, Kananlapsetta karata, Vihkimähän viljoansa, Katsomahan karjoansa; Onko oikein Omena, Lykyllähän Lyttimäinen. Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Itse rihmat ketreävi, Itse kankahat kutovi; Ei kysy kynsiä kylästä, Oppia ojan takoa, Pirran piitä naapurista, Tointa toisesta talosta.
Sitä kuulevi pedot ja metsän puut ja aika ja aamurusko. Mut yksi on herra herrallakin, jota pääse et palvelemasta. Näät siinä, miss' alkavi velvollisuus, siin alkavi elämä vasta. Ja sen on meri ja sen on maa ja sen on metsän valta ja vaikka sa kylästä väistytkin, et väisty sen voiman alta.
Mä syntynyt oon Olympon mailla, Oon taian-taitaja vertaa vailla. Kuun taivahalta mä kutsua voin, Kun liikkua lauluini lumon mä soin. Mink' Egyptin taitavi oppineet, Min Persian viisaat on virkkaneet, On mun, mua kuulevi henget maan Ja aaveet manalan mahdikkaan.
Niinkuin tunturivirtaa kaks sadetulvien aikaan laaksoon vinhat tuo vesivyörteet, kuohumat suurten lähtehien, alas syöksähtäin solan ontelon ouruun; kauas vuorilleen veden pauhun kuulevi paimen: niinpä nyt yhteensyöksyvien soi huuto ja melske.
Siell' on lapsi itkemässä, pieni peitetten sisässä, eikä lausu lapsi rukka, saata kieletöin sanoa, onko vilu taikka nälkä tahi muu tapahtumainen, ennenkuin tulevi tuttu, kuulevi emonsa äänen. "Vaan tupahan tullessasi tule neljänä tupahan: vesikappanen käessä, lehtiluuta kainalossa, tulitikku hampahiss itse ollet neljäntenä.
Mitä huolii hän, vaikka hän tunteekin, miten puukot ne pintaa viiltää! Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee ja silmässä kyynel kiiltää. Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee ja hän silmänsä hiljaa sulkee. Hän uinuvi vaan ja hän unelmoi ja mielessä kuvat kulkee. Sinä teit minun eloni lauluksi ja mun arkeni sunnuntaiksi, sinä kylvit mun polkuni kukkihin ja korpeni kotimaiksi.