Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Seisoohan hän tuolla ylhäällä niin kurjan ja hätäilevän näköisenä kuin jos hänet vasten tahtoaan olisi asetettu uunille seisomaan ja hän pyytäisi päästä sieltä alas.» »Nyt minä tiedän, ketä se kuvaa», jatkoi Witt. »Se kuvaa vanhaa kenraali Pressentiä! Hän heilutteli miekkaansa aivan tuolla tavoin, kun me marssimme Schweriniin.»
»'Kavala kalpa Suomenmaan', sa kurjan silmiin lyö, ja 'ruoja, herja, patto' vaan ja kirous, kuolon yö! Hän noin on mainittava vain, niin säästyy korvat kuulijain. »Hae kaikki haudan synkeys, maan tuskat esiin luo, sepitä niistä nimitys ja hälle anna tuo: teet sillä turmaa vähemmän, kuin Viaporiin nähden hän.»
Huus Libicocco: »Liiaks saamme uottaa!» Ja iski kurjan käsivarteen keksin reväisten pois sen kyynärpäätä myöten. Myös Draghignazzo tahtoi reittä hältä kokea kynsin, tuosta päällysmiesi käännähti ympär' äkein silmäkulmin.
Sinun tulisilmäs sieluhuni Iski taivahasta tulipalon, Jonk' ei liekit konsa sammu. Herra, Suuri Jehova Sa taivahissa Näet tuskat kurjan Kaifas papin. PILATUS: Haa! Sa peto verta janoova, Tunnetko sa tunnon tuskia? Kurja ihmispelkuri, Sinun on syysi murhatekoni. PILATUS: Minunko syyni, konna katala? Sinähän yllyttäen kaikkia Kansasi nostit raivoon veriseen, Mi vaati Natsareenon uhrikseen.
Ja noissa kaukaisen ajan unelmissa se viihtyy, niitä unelmoidessaan se hetkeksi kurjan ja runottoman nykyisyytensä unhottaa.
Kaikki tytöt ovat teettäneet fantastisia croquet-pukuja itsellensä; Alice näytti vilahdukselta vaan minulle pukuansa ja se oli niin soma, että se pian tekee kurjan syntisen hulluksi. Kas niin, tule pois nyt", sanoi Jim, sysäten paperini syrjään, ja tarttuen käsivarteeni. "Meidän täytyy hankkia hansikkaat itsellemme ja tehdä itsemme mitä hienoimmiksi.
Valkoinen mies sellaisessa uupumisen tilassa, kuin kasvinveljeni nyt, olisi pikemmin halannut lepoa kuin ravintoa, tointuakseen; mutta Ula ei nukkumista muistanutkaan, ennenkuin oli ottanut täyden korvauksen siitä kurjan pienestä muonasta, millä oli elänyt siitä pitäin kuin erkanimme.
Sillä olinhan minäkin ollut tuon kurjan aikakauden jäsen. Mitä olin tehnyt, jouduttaakseni sitä vapautusta, josta nyt rohkenin iloita? Mitä olin minä, joka olin elänyt noina julmuuden ja mielettömyyden aikoina, tehnyt saadakseni kurjat olot hävitetyksi?
Mitäpä laihan laulannasta, Ja kurjan kukunnastani Suu kuluvi kuppiloille, Kieli mässäksi menevi, Eik' oo kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa; Vieras kulta kuuntelevi, Mies outo opitteleksen. Ei ole minulla täällä, Tällä rannalla rakasta, Tällä puolla puolisoa; Minun on kulta tuonnempana, Etähämpänä omani, Tuntemass' on tuulen teitä, Arvoamassa ahavan.
Soisin päivät soitettavan. Soisin päivät soitettavan, Illat tehtävän iloa; Soitteleisin mieki kurja, Itseki ilotteleisin, Vaan ei soita suuni kurjan, Eikä ääneni ilotse. Miks' ei soita suuni kurjan, Eikä ääneni ilotse? Siks' ei soita suuni kurjan, Siks' ei ääneni ilotse, Kun olen vaimalan valama, Kurjalan kuvaelema; En oo laulajan lajia, Enkä tietäjän terästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät