Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Olen syntynyt sydänmaassa ja korvessa kasvanut, Olen kasvanut kansaan kiinni, sen tuntehet tuntenut, Olen nähnynnä kurjan joukon vilutuiskussa värjöttävän. Olen nähnynnä kalpeat kasvot ja nälkähän näännyttävän.
En aio toki Afrikkaan, vaan Palestinan maahan pilgrimmi sauva kädessä käy. Siellä, pyhän haudan partahalla, tahtoo hän rukoilla, yöt ja päivät rukoilla sen kurjan ritarin syntein edestä, joka kerran murhasi kahden immen sydämmet. Mutta taidammeko moittia häntä?
Kuinka vähä auringon virkistävä voima oli eloa synnyttänyt ympärilleni, jossa kellahtavaiset tuskin sormen pituiset ruohopiikit vuoren viheriään jäätikköön sulautuivat! Iloisena minä tervehdin muutamia tuttuja kukkia, joita jo aarniometsissä olin tavannut. Täällä ne seisoivat kurjan mujun ja sammalen seassa; siellä ne kopeilivat komeiden palmujen seurassa.
Niin on nyt minun eloni, Kun pimiä pilven ranta, Tahi laaka lammin ranta; On kun syksy-yö suruinen, Pimiä kun talven päivä. Olin ennen kun olinki, Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka; Olin mansikka mäellä, Punapuola kankahalla, Koppelo eroon ko'issa, Tavi taaton kartanolla, Sirkkunen sisaren luona, Vesilintu veikon luona Missä nyt minun kotini, Kussa kurjan kartanoni?
Juuri kun he olivat eroamaisillaan lähestyi heitä huoneesta kurjan näköinen, punanaamainen ja puoleksi kaljupäinen mies pitkässä kellastuneessa palttoossa, joka teki takin virkaa, punanen huivi sidottuna rusetiksi paljaan kaulan ympärille. Joku kunniamerkki oli hänellä rinnassa.
Joka häntä rakasti se astui aivan uuteen mailmaan se jätti tämän kurjan ja ahtaan maan. Hän oli maassa, jossa hänen silmänsä näkivät kaiken ikäänkuin hypnotisoidun mediumin kautta.
"Läksin rannalle pesohon, menin merta kylpemähän; sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elköhönp' on siskoseni sinä ilmoisna ikänä peskö tästä silmiänsä kotilahen laiturilta! Mikäli meren vesiä, sikäli minun veriä; mikäli meren kaloja, sikäli minun lihoja; mikä rannalla risuja, se on kurjan kylkiluita; mikä rannan heinäsiä, se hivusta hierottua."
Ja kuin näät mun tässä, ma näin, kun päivä viides, kuudes koitti, raukeevan heidän, toinen toisen jälkeen. Sokeena hoipuin yli kuollehien; kaks päivää heidän nimiänsä huusin, niin nälkä teki, mit' ei voinut tuska.» Näin sanoneeksi sai, ja katsein hurjin tuon kurjan kalloon taas hän iski hampaat, kuin koira purren niillä luuta lujaa.
Ja sinä asetit minun käteni, tämän käden tuon kurjan käteen. Sano, röyhkeä, mistä sinun valtasi johtuu?" Cethegus oli ääneti osoittamatta hänelle mitään huomiota. Lopuksi hän sanoi taaksepäin nojautuen: "Tottumuksesta, Rusticiana, tottumuksesta." "Niin kai. Tottumuksesta! Tottumuksesta orjuuteen, jossa olen ollut niin kauan kuin voin muistaa.
Taistelut te tuimat, Koska taukoaa Temmellys, ja rauha Vieno sijan saa Sydämmessä kurjan, Jonka elon sää Myrskyä ja tulta Vainen hengittää? Rauhattomuus, taisto Vielä vaihtelee Päivittäin, mutt' aamu Toivon aukenee. Vihdoin päivä kirkas Koittaa, kodin saa Harhaellut henki, Sielu virkoaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät