Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ken oisi köyhän ottanunna, Katsonna minun katalan, Minun kurjan korjannunna; Oisi tuo poloinen poika Saanut vihkurin vihoa, Paljo päiviä pahoja, Sylin syäntähän piellä, Käsivarsin vatsoahan Saanut panna paiatuutta, Sukatuutta surkutella, Hoiotella housutuutta, Panna paitansa pahuutta. Miksi olen laiha.
Hän kuvitteli mielessään tuon kurjan naisen tilaa, joka nyt orpona, pettäneenä ja petettynä, istui lapsensa kera autiossa kodissaan. Seinät syyttivät, katto tahtoi murskata hänet. Mitä hän oli mahtanut kärsiäkään, ennen kuin hän oli päättänyt ottaa tuon ratkaisevan askeleen ja tunnustaa kaikki miehelleen. Ei riitä, virkahti Topi julmasti. Kuulehan eteenpäin!
Tällaisista asioista seison kernaasti matkanpäässä. CANZIO. Huolisinko itsestäni minä, jonka tuntiklasi kohta on tyhjä? Mutta tahtoisinpa poistaa Rachelin murheesta häpeän punan, jos kurjan lapsen himmentynyt järki vielä kerran selkisi, niinkuin toivon, toivon. Hänen kaunis päänsä, jonka sisällä hurja hulluus orgioitansa viettää, mua vaivaa ijankaikkisesti.
Kurjan tulokkaan ilmaantuminen näytti hetkessä poistaneen mielenjänteen, johon tuo julma epätietoisuus oli ollut syynä, ja hän puhui, niinkuin puhuu kohtaloonsa tyytynyt mies, jonka sydän on murtunut. "Antakaa muutamain miehistänne lähteä kanssani", sanoi tyttö Tsulujen kielellä; "ja antakaa niiden tuoda muassaan hiukan ruokaa. Landela on tuolla metsistössä, nälästä ja väsymyksestä uupuneena".
JOHANNES. Ja huutaa avuksensa Lempoa, Jok' ompi olennoista saastaisin! MAUNU. Tuon Sorrin saimme kerran ennenkin Jo vangiksi, mut yöllä katkaisi Hän siteensä ja surmas vartiansa. Tään tehtyänsä läksi pakohon! JOHANNES. Sä kuulit syntivelkas hirmuisen; Jos kurjan henkes tahdot pelastaa, Niin käänny katuvaisna Kristin uskoon! SORRI. En ikinä!
Ja kaikki kelpo sotureja, jotka ilolla olivat lähteneet sotaan kuninkaan ja isänmaan puolesta, saadakseen täällä kurjan kavalluksen uhreina surkean lopun. Hän tarttui sylin ristiin ja painoi kasvonsa rosoiseen runkoon, jonka sälöt raapivat hänen ihoaan. »Syytä häntä koko maailman nähden», huusi ääni hänen povessaan, »häntä ja Reginaa ja tee sitten loppu itsestäsi ja tytöstä.»
"Kuinka te taisitte uskoakin tuommoisen kurjan vartioimaan inkvisitioni vankeutta teidän poissa-ollessanne? Mitä täältä tahdoitte? Lähettiläs olisi voinut vaikuttaa aivan saman kuin tekin.
Veden vääntääpi verisen Selkiöistä silmistäni, Hi'en hiuksista hioopi, Poskipäästä pusertaapi, Muistuessa mieleheni Vihollinen venäläinen, Kuinka muodolla monella Vaati aina vaivaisilta Tavarata taipumatta, Omaisuutta ostamatta. Mikä virkois vihdoin siitä, Mikä kuoli kurjan lailla! Korvessa oli kotomme, Maantiellä majasijamme.
Kirottu ollos, susi vanha, joka enempi erästät kuin peto mikään vuoks nälkäsi, mi milloinkaan ei täyty! Oi taivaat, joiden kierto, niinkuin luullaan myös maankin olot, elin-ehdot muuttaa, tuon suden milloin saapuu karkoittaja? Hitaasti käytiin, varovasti; pidin silmällä vainajia, joiden kuulin ma ähkyn kurjan, itkun säälittävän.
Senpä huomaa huolen lapsi, Lausuu sydämmestä synkeäst: »Miekkohinen metsähiiri, Onnellinen kanto-koturi, Ei ol karjas kurjan teillä, Ei sua uhkaa viha vanhimpais.
Päivän Sana
Muut Etsivät