Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ei kukaan mahtane kieltää, että se on asetettava Lappalaisen kyyttösilmän laulun edelle, sillä edellisestä Tohtor Lönnrotin arvelusta ja muustakin näkyy, että tämä Lappalainen oli sama Joukahainen, joka nähtävästi sentähden. "Piti viikoista vihoa, Kauan aikaista katsetta Kera vanhan Wäinämöisen",
En tuolta kotihin tulle, Käy en näille kartanoille, Ennenkun verassa vierin, Sametissa saan kotihin, Oma poika ohjillani, Saamani satulan päällä. Kun ma tyttönä tulisin, Kassapäänä kalkettaisin, Viel' ois viiellä vihoa, Kuuellaki kulkun täysi, Kysymistä kymmenellä, Sa'alla sanelemista. Läkkän musta muille maille.
Aina laulan laitettava, Aina pantava pajatan, Sanelen sananalainen, Vihattava vierettelen: Mitä te hyvät imeiset, Viikon kannatta vihoa, Päälle mun vähäväkisen, Lapsen pienen pikkaraisen? En ole syötävä soria, Enkä purtava punainen, Kaluttava kaunokainen; Taitava minä olisin, Otettava oivanlainen, Korjaeltava koria. Tulin kummaksi kylähän.
"Sainpa, tuhma, tulleheksi, kälkö, kättä lyöneheksi: tupa oli kuuella tuella, seitsemällä seipähällä, ahot täynnä armotuutta, lehot täynnä lemmetyyttä, kujat, kurjan, huoliani, metsät mieliä pahoja, purnut puitua vihoa, toiset purnut puimatointa, sata saatuja sanoja, sata toinen saatavia. "En mä tuostana totellut, ko'in kuuluna asua.
Ajoi Väinölän ahoja, Kalevalan kankahia: hepo juoksi, matka joutui, koti jääpi, tie lyheni. Jo ajoi meren selälle, ulapalle aukealle kapioisen kastumatta, vuohisen vajoumatta. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. Piti viikoista vihoa, ylen kauaista kaetta kera vanhan Väinämöisen, päälle laulajan ikuisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät