Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Niinp' etumaisina nyt Lykian esitaistelijoista meidän on seistava, myös tulisimpaan syöstävä taistoon, noin Lykian sopavälkyt jott' urot mainita mahtais: 'Maineetonnapa ei Lykiaa pidä valtikan alla valtiahat nämä, pöydässään yhä uhkeat lampaat, viinit vienoimmat, valioimmat; myös jalo heill' on voima, he käy Lykian väen eell' etumaisina taistoon. Ystävä armas, oisipa vain, tämän ottelon surmat karttaen, tarjona meill' elo kuolematon, ikinuori, enp' eturintaan taistelemaan minä lähtisi itse, en kera kannustais sua kamppailuun urokuuluun; vaan lukemattomat surmathan yhä ympäri vaanii, joit' ei väistyä voi, ei välttää ihminen kenkään; 327 kilpaan siis, mekö vai vihamies nyt kunnian korjaa!"
Hurme kruununaan ja valtikasna miekka, Riutuneitten kesken hirmuherra riekkaa; Synkeys on sen sääntö, kahleita hän määrii, Kuolo ja kauhu sen käskynä on. Aatelinsa unhottain ja kunniansa Orjat hälle kantaa suitsu-uhrejansa, Linnan ympärillä palkkaparvet häärii, Huutaen: "oot jumal' kuolematon!"
Ett'ei Lemaître ole samaa mieltä esim. »Kuolemassa» kuvatun pyrkijän eli struggle-for-life-tyypin Paul Astierin suhteen, se käy kyllä selville hänen laajahkosta arvostelustansa. Muuten on Doumic oikeassa siinä, että »Kuolematon» ennustaa jo lopun alkua. Sillä paitse »Tarasconin satamaa» ja »Perheen tukea» ei Daudet enää julkaissut muita kuin muistelmia 30-vuotisen kirjailijaelämänsä varrelta.
Tavallinen »uudestasyntymätön» ihminen ei tunne tätä sisätajuntansa minuutta; hän on vain kuolevainen personallinen olento, jota vastoin korkeampi eli »yksilöllinen» minä on kuolematon.
"Olkoon; mutta miksi sanomme sitä, joka ei siedä kuolemaa?" "Kuolemattomaksi", sanoi hän. "Sielu, sehän ei siedä kuolemaa?" "Ei." "Kuolematon on siis sielu?" "Kuolematon." "Hyvä", sanoi Sokrates; "saammeko siis tuon sanoa todistetuksi? vai miten sinusta näyttää?" "Ihan kylliksi todistetuksi, Sokrates!"
Lea, katsellessani sinua, uneksuneena tuossa, tahtoisinpa melkein uskoa, että sinussa on kuolematon sielu. Uskoisinko, aattelisinko niin? Löytyyhän kuitenkin myriaadeja, joiden rinnalla luontokappaleen ei tarvitse juuri hävetä. Missä on siis erotus? Olisiko se mahdollisuuden siemen ihmislapsen povessa, joka siirtää hänen elikosta äärettömän kauvas? Mitä aattelen? Mitä uskon?
Me olemme kokeneet paljon, mutta saavathan muutkin kokea, vaikk'eivät saa niinkuin me kärsiä ja taistella suuren, pyhän asian puolesta; se on meidän kuolematon kunniamme. Elämän suuri pääasia ei ole, miten helposti on päästy kaikesta, vaan mitä varten on eletty ja miten uskollisesti on pyritty tarkotuksien perille. Uskollisuutta, pojat! Uskollisuutta niin vähissä kuin suurissakin asioissa.
Mutta jos tiedämme, kuinka erilaiset ne ovat, käsitämme paljon paremmin ne perusteet, jotka todistavat että meidän sielumme olemukseltaan on ruumiista kokonaan riippumatonta laatua, ja ett'ei sen siis ole pakko kuolla ruumiin kanssa. Koska emme myöskään huomaa muita seikkoja, jotka voisivat hävittää sielua, saatamme pikemmin päättää, että se on kuolematon.
Siitä, että minä vain olen kurja kuolevainen. Siitä, että sinä olet kuolematon ja että sinun juhlasi ovat jumalten pitkiä pitoja, jotka eivät pääty milloinkaan. Mutta minulla seuraa aina suru iloa ja kärsimys nautintoa. Taikka päinvastoin ilo surua ja nautinto kärsimystä! Se mahtaa olla ihanaa. Siitä ihanuudesta olen juuri luopumaisillani. Ja olet siksi surullinen? Sinä kadut päätöstäsi? En.
Ja se raha jäisi meille, sillä välin kun se toisessa tapauksessa olisi ikäänkuin ikkunasta ulosheitetty. Sinulla on ainoastaan mielessä, että voisin pian kuolla. Entä jos Edwardimme kymmenen tahi kahdentoista vuoden perästä joutuisi aikaisen kuoleman omaksi? Silloin olisivat säästömme olleet turhat. Nuoruus on yhtä vähän kuolematon kuin vanhuuskin."
Päivän Sana
Muut Etsivät