United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikk' on kaunistettu sangen Hohtoisaksi; huoneitten Räystäät, katot, harjat Täyttää sadat tähti-sarjat Loistollaan. Kehä kirkas päivän terää Piirittää ylt'-yltänsä, Varmaan talvi tällä erää Viettää nimipäiväänsä, Senpä juhlan tähden Koristaikse kaikkein nähden Loistamaan. Katso vuoret, kummut, mäet, Metsät, laaksot, maat ja suot: Kiillon kaikkialla näet, Mihin vaan nyt silmäs luot!
Miks sammunut ei koittoonsa se päivä, Jolloin ma heitin kummut Gilboan Ja sinne elon toivon, rauhan, onnen? Jos epätoivon pohjattomaan yöhön Mun syöstä tahdoit, Jahve, lohdutusta Et toivottoman multa kieltäne. Vaikk' elämässä minut hylkäsit, Et hylkää kuolemassa. Kohtaloni Sun kostoasi vanhurskasta Ei lakkaa huutamasta Tuhansin suin. TOINEN N
MAIJA. Tuossa sen kuulette! Mutta ei ole kylliksi yhdessä äänessä. Kaikki vuoret, kummut ja laaksot, kaikki odottavat lehtisilmut, kaikki paleltuneet laululinnut, kaikki hyttyset, joiden tuli tanssia franseesia tänään, etsivät ja surevat minua. Sano niille vaan yksi sana, niin saat sata vastausta. MAIJA. No niin, hiljaa, olkoon siinä nyt kylliksi!
Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "Jätän kaikki terveheksi: maat ja metsät marjoinensa, kujavieret kukkinensa, kankahat kanervinensa, järvet saoin saarinensa, syvät salmet siikoinensa, hyvät kummut kuusinensa, korpinotkot koivuinensa."
Laaksopaikat Salpausselän ja Lohjanselän kulmauksessa ovat luonnoltaan Hämeen kaltaisia. Metsäiset kummut, kauniit järvet ja iloiset, viljellyt laaksot vaihtelevat keskenänsä; ainoa erilaisuus seutujen ulkomuodossa on eteläisemmän ilmanalan ja tiheämmän väestön tuottama.
Sill' oisko seudut, maisemat niin siellä herttaiset? Ja oisko kummut, kukkulat kuin meillä metsäiset? Ja tuoksuisiko tuomikko niin siellä laaksossa? Ja laulu kullan soisiko noin mulle lehdossa? Kuin lehti kuiva lentävi, min tuuli tempasi, niin raukka hänkin eksyvi, ken maansa hylkäsi. Vaan ehkä Herra kuulevi jo köyhän kansansa, ja syksyn tullen siunaavi sen vielä vuoronsa.
Miesten, naisten mielialaa hiiltää outo himmeys, aaltoo aatoksissa salaa niinkuin tähkän täyttymys, poven polttaa nuoret kummut, kuvat heljät heijastuu, arat aukee unten ummut, sielunsilmät seijastuu. Muistan, kuinka lasna muinen taivon tähtiä tähysin, elon etsin arvoitusta tuoltapuolelta elämän. Mitä löysin?
Ja sammalmättähäll' istua Luo tytön poika nyt tohti; Nyt silmät säihkyivät riemua, Nyt posket ruusuja hohti. On kesä. Kummut kukkivat, Aholla marjat hohtaa, Ja paimenlapset iloisat Nyt usein toistaan kohtaa. He marjat kukkihin vaihtavat Ja missä kulkevat, siellä Jo vuortenrinnatkin huokuvat Ja laaksot on ilomieliä.
Sen riemulaulun vaikuttaa Myös toivon raitis henki: Kevättä tervehtämään jo Nyt riemuin rientää nuoriso. Kas tuossa joukko seisahtuu, Ja riuku viirinensä Ja kiehkuroineen kohouu Jo heidän keskellensä, Ja "hurraa, hurraa" raikuupi Niin että kummut kaikuupi.
Siitä lieto Lemminkäinen, päästyä kotiperille, tunsi maat on, tunsi rannat, sekä saaret jotta salmet, tunsi vanhat valkamansa, entiset elosijansa; mäet tunsi mäntyinensä, kummut kaikki kuusinensa ei tunne tuvan aloa, seinän seisontasijoa: jo tuossa tuvan sijalla nuori tuomikko tohisi, männikkö tupamäellä, katajikko kaivotiellä!