Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Luonto piti kuitenkin puolensa, ja minä nukuin pian ja näin kauniita unia. Senkaltaisissa tapauksissa oli äitini useen vieraanani, joka ystävällisesti lohdutti ja kehoitti minua. Tämän kaltainen on kuvan synkeä puoli; nyt joitakuita sanoja kirkkaastakin. Kevät ja suvi on kerjäläiselle kultainen aika.
Hannu taas ei ollut Valpurin veroinen aapistaidossa, vaikka oliki vuotta vanhempi. Tuosta eivät Pilveiset olleet huolissaan, sanoivat vaan: "liian hyväpäiset tavallisesti joutuvat turmion tielle". Tuli vihdoin tuo kultainen nuoruuden aika. Rippikoulua Hannu ja Valpuri kävivät yhdessä.
Sillä niissähän oleskeli ja liikkui hän itse, kauppaneuvos T , suuri, punertavakasvoinen, vyötäryksistä kolmen miehen mittainen herra, kultasankaiset rillit nenällä, paksu, kultainen kellonketju mahalla, hän ja hänen perheensä, joita varten oli olemassa koko talo ja kaikki sen vuosikausien kuluessa mietityt, keksityt ja toimeenpannut ja yhä lisääntyvät mukavuudet.
Sua kiitän, vuodattaen ilon lämpöisiä kyyneleitä, kiitän sinua siitä, että aukenee jo täällä vienon neitosen etehen vapauden maailma. Mikä kultainen päivä! SAKEUS. Suokoon Jumala, ettei Joas, enentäessään rikkauttansa, olisi ennättänyt Sakeuksen vertaiseksi luvattomain keinoin harjoituksessa, sen suokoon Jumala!
Riisuivat he päältänsä, täyttivät kiulun oluella kerran vielä ja astuivat miehissä parvelle. Siellä he, mekkosillaan kaikki, istuivat olkisella sijalla hautovassa kuumuudessa. Ahkerasti kierteli ympäri miehestä mieheen vaahtoova kiulu ja seinähirren raossa loimotti honkaisen päreen kultainen liekki. Mutta läimähti Juhanin päähän aate ja valahti suustansa lause, jonka seuraus oli viimein kova onni.
Katsokaahan miten soma on tuo ruohoinen, tyyni, kuin silkkiharsolla katettu järven ranta ja koko kuvan taustana tuo kultainen ruskopilvi, jota vasten illan hämyn silkkiharsoon pukemat puut ja kartano pienimpine varjoineen ja yksityisine lehtineen, marjaterttuineen ja havuneulasineen näkyy kuin painetussa kirjassa kirjaimet.»
Lapset poistuivat, vaimo sylilapsen kanssa sulki oven. Minä luulin että kuka se on? Ja se olikin herra itse, sinä kultainen, sinä kaunokainen, puhui akka. Ettäs pistitkin jalkasi tämmöiseen tölliin. Voi sinua, hopean hohtava! Istuhan tänne, teidän ylhäisyytenne, tänne tuolille, puhui hän pyyhkien esiliinalla kangastuolia.
Käivät Narvan nappisaksat, Eipä neiti nuoille mennyt. Tulipa viimein Nurmi Tuomas, Otti neitosen rekehen, Löipä ohjalla oritta, Helmiruoskalla hevoista; Hepo juoksi tie helisi, Kangas kultainen kulisi, Reki rautainen rämisi, Vemmel piukki pihlajainen, Ulvoit ukset Uuen Linnan Vinkuit Wiipurin veräjät, Tuota neittä vietäessä, Kultaa kul'ettaessa.
Minun oli näet ylioppilaaksi tultuani lahjoitettava hänelle kultainen kihlasormus, jonka sisään toiselle puolelle oli piirrettävä: David ja Susanna ja toiselle puolen: Kuten David ja Jonatan. Vanhempiemme riitaisuus oli johtanut hänet tähän ajatukseen. »Mutta», keskeytti hän puheensa, »ethän sinä kuuntelekaan mitä minä sanon, David.»
Miks pois mun päästät, kun eessäs emmin? Ah, Callidus, jos mua huokailet, niin liian usein luoksein hiivi et, on lemmen hurma lyhyt, haihtuva, mut ijäinen on lemmen unelma. Ah, Callidus, sua lemmin ainiaan. Unelmat usein pettää päällä maan. On onnen hetki kupla kultainen, mut ijäinen on itku sydämen.
Päivän Sana
Muut Etsivät