United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
NIKOLAUS PIISPA. Ensin eräs toinen asia; annoin teille vihamiesteni luettelon Niin, niin; minä kostan heille kaikki NIKOLAUS PIISPA. Ei, minä olen nyt niin lempeä; minä tahdon anteeksi antaa, niinkuin kirjoitettu on. Samoin kuin te luovutte vallasta, samoin minä tahdon luopua kostosta. Polttakaa luettelo! SKULE HERTTUA. Hyvä, hyvä; teidän tahtonne mukaan.
Mitä huolit huntupäistä, Piät piioista lukua; Josp' on naiset nauranevat, Piiat pilkan pistänevät, Kyllä kostan naisten naurut, Soppityrskyt tyttärien Navan all' on naisten nauru, Helmoissa tytärten herja.
Minä tiedän sen siitä että de Wardes eilen eräässä seurassa, jossa minäkin olin, näytti sormusta sanoen saaneensa sen teiltä. Katala heittiö! huudahti mylady. Tuo nimitys, niinkuin hyvin saattaa ymmärtää, tuntui d'Artagnan'in sydämmen pohjaan saakka. Mitäs arvelette? virkkoi mylady. No niin, minä kostan tuolle heittiölle, vastasi d'Artagnan ruveten hyvin uljaan näköiseksi.
"Minä kerron teille tositapauksen", lausui kirjanpitäjä veljelle ja sisarelle, jotka olivat istahtaneet hänen viereensä. "Mutta kuulkaa ensin suora selitykseni... Minä en ilmase sitä, mitä nyt aion kertoa, rakkaudesta teihin se olisi valhe, enkä minä puhu koston halustakaan. Minä kostan, sanoo Herra!
Lähetä nyt vaan terveisiä isällesi, minä menen hänen luokseen. Siellä olemme yhden vertaisia. Ei kukaan voi eroittaa minua hänestä". Näin sopotti kuoleva hiljalleen. "Vie hänelle terveisiä... Sano, että minä kostan hänen surmaajilleen", lausui Paavali kyynelsilmin. "Poikani, älä sitä tee. Kosto ei ole ihmisten, se on Jumalan". Nyt astui Jägermeister sisään.
Elä joutavia. Tuommoisesta en totta olisi millänikään. Olisit haukkunut hänet pahanpäiväiseksi ja lähtenyt tiehesi... Mutta elähän huoli, minä vielä kostan puolestasi. Millä sinä kostat? Sären ensi yön aikana tuon lankun. Hyi, koetapas. Ko-ko-koetapas, sanon minä. Häntä alkoi kovin nikottaa. Särettävä se on kumminkin, näethän kuinka on huono.
Juho loi silmänsä Valpuriin ja näki hänen istuvan kalpeana, alakuloisena. Oliko Juhon voitto loukannut nuorta tytärtä, jonka ylkä oli voitettu? "Minä olen häväisty!" jupisi Hannu hampaittensa välistä. "Mutta kyllä kostan, kunhan tilaisuus tulee", hän ajatteli itsekseen. "Tätä häpeää en anteeksi anna". "Tuleeko tuo heittiö kauan viipymään täällä?" kysyi Sofia hiljaa Helenalta, osoittaen Juhoa.
Mut virka, poikanen poloinen, ken olet ja mistä sa tulet?» »Laulaja olen ma laadultain» tuulet niin lauhasti tuoksuu »tulen tähtösestä ma pienestä, min nimi on Maa». »Mihin kuolit sä?» »Kurjuuteen kuolin ja nälkään.» Vihastuu Herra Jumala taivaan kynttilät sammuu »Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!» »Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun, et sille saa sinä kostaa.
Antakaa minun olla, pois minun silmistäni, herrat ja narrit!... Minä olen mennyttä kalua ... mennyttä kalua ... mutta minä kostan, minä kostan koko maailmalle ... kas tuossa! Ja hän heitti tyhjän lasinsa kiven kylkeen pirstaleiksi. Mutta kun hän aikoi antaa muidenkin mennä samaa tietä, tarttuivat miehet häneen kiinni, ja siitä syntyi käsikähmä.
Tuo kreikkalaisnulikka joka on astunut minun intohimojeni tielle, joka tuhosi minun hyvät suunnitelmani, joka luiskahti käsistäni juuri kun veitseni oli valmis juomaan hänen kirottua vertaan hän ei pääse toista kertaa kynsistäni. Mutta miten kostan? Se täytyy kypsäksi miettiä.