Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Myös on marjoja mäellä Ilmassa etempänäkin, Ei aina ison ahoilla. Vasta on kevättä luonto Käkösen kukahtaessa; Vasta on mielesi metenä Armahan asuntomailla. NUORI JOUKO. Kuulet äitis! möinkö yksin? AINO. Sysi on musta mulle mettä. Kuku kuoloa käkeni! Meret suuretkin sulavat, Ei sula sydänsuruni. NUORI JOUKO. Pois pakenen silmistäsi. Sukuni häpeän kostan Laajasuulle laulajalle.
»Mutta miten on selitettävissä, että te olette täällä?» tiedustin. »Entä vaimonne ja lapsenne?» »Kuolleet», hän vastasi. »Siinäpä se onkin syy. Ei sentään», hän jatkoi hätäisesti, »heidän vuokseen ei tämä kosto ole. He kuolivat rauhallisesti vuoteissaan sairastivat näettekös, toinen ensin, toinen sitten. He sitoivat eläessään minun käteni. Ja nyt kun he ovat poissa, minä kostan hukatun miehuuteni.
Kottaraiset, ylen pitkävillaiset linnut, jotka olivat myös entisen vanhan talon sammaltuneiden räystäiden alle pesineet, tulivat tänä vuonna, niinkuin aina ennenkin varhain keväisillä. Ja mikä pettymys ja mikä kauhistus heitä kohtasi! Kyllä, kyllä minä sinut kostan, lauloi yksi, joka nyt sai luvan tehdä pesänsä vanhaan kuuseen. Odota sinä, kyllä minä kostan!
Niin totta kuin Jumala elää, Luckard, haudassasi saat kuulla kuinka sinun kostan, Luckard! Hänen silmänsä kohtasivat Kristuksen kuvaa huoneen sängyn yllä. Ja sinä, sinä sallit myös kaiken käydä kuinka tahtoo etkä ketäkään auta, jollei itseänsä auta nurisi hän surunsa raivoisuudessa tyynelle kärsivälliselle Jumalalle, jota hän ei koskaan voinut ymmärtää. Hän oli kauhea oikeutetussa ankaruudessaan.
Nais-aseet, kyyneltilkat, ei saa ryöttää Sasuja miehen! Ei, te hirmuluomat, Ma teille kostan, että koko mailma Niin moisen työn teen, mit', en tiedä vielä, Mut kauhistuva siit' on koko maa, Luulettenko, ett' itken? En, en itke. Täys syy kyll' itkuun on; mut ennen särkyy Tuo sydän sadaks tuhanneksi pirstaks, Kuin itken minä. Tulen hulluks, narri!
Yli metsän koitti jo päivän koi, kun nurmella neitonen kulki, kukat kukkivat auki jo umput loi, jotk' eilen illalla sulki. Ja neitonen nuori se nurmella vain niin hiljaa, hiljaa astui, ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain, kun kasteesta helmat kastui. Vuota, kylmä tyttö, kyllä kostan mietti poika tullen tytön luota suukon kielsit, kohta kahta pyydät.
Päästyäni asiani perille niin varmaankin nuhtelen Klaaraa ja kostan sille, joka hänelle on neuvon antanut." Näin puheli Julle yksinään ja naksutteli kädessään olevaa revolverin liipasinta, lisäten: "kenties Klaara kuitenkin on mennyt kävelemään pitkin maantietä. Minä lähden myöskin.
Mutta sano nyt sinä maanmainio noita, tietäjä suurin Suomen niemen, ilmaise, mihin panin rahat, joita Peltolan omaksi sanot, ja jotka otin kätköstäsi tuon kiven alta. PENTTULA. Onneton! Tämän sinulle vielä kauheasti kostan. HOPPULAINEN. Mun kostosi kärsiä täytyy. Pappilan muori käski paistia kääntää, vaan ei maistaa. PELTOLA. Aivan oikein! Tässäpä ovat rahani. KIRKKOV
"Tuo nuori mies", ajatteli kiinalainen itseksensä, "ryösti minulta sisarensa, nyt minä kostan hänelle samalla mitalla ja ryöstän tytön hevoseni keralla." Sitten hän kolkutti majan ovea ja kun prinsessa kysyi ken siellä oli, hän vastasi: "Orjasi ja palvelijasi. Herrasi lähetti minut luoksesi ja pyytää sinua seuraamaan minua.
Minä kostan tämän uuden loukkauksen, jonka tuo kurja on saattanut minulle!" huusi aseeton hurjasti ja koetti saada jonkun kumppaninsa miekan, vaan he pidättivät häntä väkisin ja estivät hänet siten panemasta toimeen aikomustaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät