Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
"Voi, tyttö! Varros! Kostan! Sytytit sydämen. Syliini suljen, nostan Ja sua suutelen". "Sun, pulmu, povelleni, Suloisen sivallan, Ja kultakahleheni Mä sormees sovitan!" Näin uhkasin ja vannoin, Mut immen nähtyäin Sen rauhass' olla annoin Ja hämilleni jäin. Kuin kiinni kiedottuna Mä istuin vaiti vain, Silm' arkana ja puna Väreili poskillain.
JUHANI. Itke sinä kissan kuolemasta, vaan älä minun tähteni. Hmmh! Minäpä teen makkaroita. TUOMAS. Tämän raatelemisen kostan minä kerran, sen lupaan ja vannon. Susihan miestä näin menettää. JUHANI. Villisusi. Minä vannon saman valan. AAPO. Se kosto lankee takaisin omalle niskallemme; mutta lain tuomio rankaisee heidät ja palkitsee meidät.
Niin piti turmiota levittävän pahuuden, pikemmin kuin luulinkaan, koetella minunkin huonettani! Mutta minä kostan hirveästi, lain ja oikeuden kautta minä kostan. Mutta, setä kulta, antakaa Aadolfille anteeksi! rukoili Maria uudestaan ja vei hänen kätensä vettyneille silmilleen. Hän on onneton vaan ei syyllinen. Nuorukainen on pelastettava, virkahti laamanni ja hänen päänsä painui rintaa vastaan.
EEVA. Ja minä tuulta ennustaessani katselin taivaalle. Mutta toisakseen nuorempana: Hyvää huomenta, setä. JUNKKA. Hyvää huomenta, lapseni. Kuule, minne sinä eilen katosit? EEVA. Minulla oli kiire kotia, sillä aioin matkustaa maalle. Mutta muuan pojanviikari päästi kyytihevosen karkuun meidän portiltamme. Kyllä minä sen hänelle kostan. JUNKKA. Jos sattuu syyttömään?
Mutta hyväksymisen ja hämmästyksen sohina kuului nyt kaikkialta; sillä Phaedra ei ollutkaan ääneti, vaan hän puhui. Klairon oli muuttanut aikeensa; ja kun Varon'ia vietiin Bastiljehen, kuiskasi Klairon hänen korvaansa: "Minä kostan kauheasti kaikkein kolmen edestä! Minä selitän katsojille, sillä he eivät tiedä, minkä tähden me emme tahdo näytellä.
Mä kostan, hänen äitinsä Gunilla Mua vahingoitti rukouksillansa. Kas, senvuoks lähetin sen häijyn akan Ryöväämään pojan isäns' huoneesta. *Valkea*. Jumala sallinut on, että prinssi Nyt kasvatetaan köyhyydessä, työssä. Ja tulee kerran kansan auttajaks. *Musta*. Se ei käy päinsä, minä kiusaan hänet Pahuuteen, syntiin. *Valkea*.
"Mutta minäkin kostan ... käytän oman leiviskäni: kauneuteni, taiteilijalahjani ... minä voitan mainetta ja rikkautta, minäkin ... niin ... sen teen ... minä karkaan hänen luotaan ... hän musersi rakkauteni ylpeydellään ja halveksimalla sitä, mikä minulle oli kalleinta ja pyhintä ... minä muserran hänet juuri sillä, mihin hän pani niin suurta arvoa... Kauneus, jonka lahjotin vain hänelle voi, niin sydämestäni, niin sydämestäni ... sen annan kaikkien ihailtavaksi siten minä kostan ... tai sitten vaivun niin syvälle, etteivät mitkään rukoukset ja kyyneleet voi minua nostaa..."
Teidän tässä levollisna, rauhallisna kuhnaillessanne seuraan häntä! Seitsemästoista Kohtaus. EDELLISET pait KERTTU ja NYYRI. SORRI. Kah. miss' on Kerttu? KITKA. Hänkin paennut! SORRI. Ja meidän kaikkein näkemättä! KAIKKI. Kummaa! LALLI. Haa! Vaimo! vaimo! Lemmon helmalapsi! Täss' on taas suuri petos tapahtunut, Mut moisen pilkan kostan kovasti!
Aivan niinkuin kaikkien muidenkin. Ei koskaan tapahdu se minussa! Ja minä en tahdo tietää mistään muutoksesta sinussakaan. Minä en voisi sitä kestää, Alfred. Minä tahdon pitää sinut itselleni kokonaan. Sinulla on kauhean mustasukkainen luonne Jos sinä jaat itsesi minun ja jonkun toisen kesken Mitä sitte? Niin minä sinulle kostan, Alfred! Millä sinä voisit kostaa? En tiedä.
Käski käymähän kylissä, Joka juhla juoksemahan, Joka ilta ilotsemahan, Päivänlaskut laulamahan, Kylän tyttöjen keralla, Kanssa naisten naapurini. Eipä tainnut tanssi nosta, Ilo ilmahan yletä, Minun yksin ollessani, Illat istuellessani. Millä maksan maammon maion. Millä maksan maammon maion, Millä kostan äitin koulun, Millä vaivat vanhempani?
Päivän Sana
Muut Etsivät