Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Vanhan lehmänsä antimilla ja sillä vähällä, mitä vanhus pienestä pellostaan kokohon sai, elättivät he itseään, mutta erittäinkin metsän riistalla, sillä metsästys oli toki vanhuksen hartainta työtä. Vuosia kului hiljalleen ja pieni Mari kasvoi jo reippaaksi immeksi. Näytti siltä, kuin olisi vanhus täällä saanut elää elämänsä loppuun kaukana maailman melskeestä. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Ampui peiposet pihalta, Rastahaiset rauniolta; Ampui vuoen, ampui toisen, Jopa kohta kolmannella Kaikki korjasi kokohon, Kaikki tunkevi tulehen. Lietsoi päivän, lietsoi toisen, Lietsoi kohta kolmannenki; Tuli tuhkia läjänen, Paljo kuivia poroja. Vanhan ammunta.
Oi Luoja kaikkivaltias, Avuksi joudu armossasi Hän myrskyn siivin saapuvi, Ja eessään vallat vaipuvi. Voi teitä, voi, te ylpeät! Voi teitä, toden kieltäjät! Voi teitä, synnin ystävät! Jo tähdet ylväät loistott' on, Ja sammuu katse auringon, Ja taivaat kiertyy kokohon. Ja hornan aallot aavat Ne asukkaansa saavat, On vaiva heillä ikuinen.
Hyvästi nyt, eloni, Ilot, leikit, nuo Lapsuuden unelmani! Kaikk' on mennyt tuo. Jälellä mull' ompi vain Kuolon kolkko tie, Sinne haava rinnassaan Nyt jo minut vie! Yksin hauta enää voi Mua lohduttaa; Kohta kello kalman soi, kuolo kolkuttaa. *Tyttöjä, Poikia, Vouti, Juhana, Roponen, Kipuna, Kosmin, Pekko.* *Laulu 14.* Tytöt. Tulkaatte, tytöt, kokohon! Aamusta jo alkakaamme.
Kaarlo sitte kaunihisti, Isän kuoltua kuningas, Sääyt kutsutti kokohon, Jotka varsin vahvistivat Lasten lapsien hyväksi Uuen opin Upsalassa. Näistä syistä on näkynyt Kuninkaille kuuluisille Ruotsin vallassa vapaassa Juhla julkinen raketa, Ristityille riemupäivä, Jonka Jumala sovitti, Että me elävä kansa Sa'an yheksännen ajalla Saimme jo kahesti kuulla Juupeljuhlan vietetyksi.
Ajoit siltoa sinistä Sekä harjua haluista; Siell' on puista portti tehty, Katuvarret kaunistettu. Tämä silta on silloin tehty, Kun on kuu kokohon pantu, Kun on aurinko alettu, Laskettuna maan perustus; Viel' ei vaivu vuoliaiset, Eikä arkut alta murru! PIETARI TICKL
On kolkko hiljaisuus kuin ukkossäällä, kuin vaaru, paennut jo päämme päällä, taas salamoineen uhkaa uudelleen. Jäännökset voitoistamme kallehista, nuo rivit harvat, ken sain kokohon? On voimaa, mieltä, miehuutt' uskollista, mut järjestäjä itse poissa on.
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, viisti vettä siivellänsä, toisella pihoja taivon, virkkoi kaiken kansan kuulla: "Jos jätin jumalat vanhat, etsin uudet ja paremmat!" Tunkihe väki kokohon kuin hevot susien tullen: "Näytä meille ne jumalat, parahia palvokaamme!"
"Nyt on toisin, joukkomme on taistellut, Suomi avaraks on meille auennut; nyt ei mikään tahraa kunniata maamme, otsan kirkkahan ja puhtaan näyttää saamme" "Rumpu käymään nyt, ja miehet kokohon, yö on kulunut, jo kirkas päivä on! Kun tul' levähtää, ei laattu juoksemasta; jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta."
Itse tuon sanoiksi virkki: "Jop' on täällä syömät syöty, häät juotu, piot pi'etty, oluet osin jaeltu, me'et miehin mittaeltu, kannut kannettu kokohon, tuopit roukkoihin rovittu! "Oi sie Pohjolan emäntä, Pimentolan pitkähammas! Pi'it häät häjyn tavalla, kutsut koiran kunnialla.
Päivän Sana
Muut Etsivät