Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Sanot, että tuommoisten herrojen omantunnon vaaka ei ole kylliksi herkkä sellaisia arvoja merkitsemään. Olen kuitenkin varma siitä, että väärä teko on kaikille jäytävä koi, joka ajan mittaan tekee tehtävänsä. On nyt sentään suurenmoinen asia, että ihminen koettaa pysyä oikeuden tiellä. Ei ole maailmassa mitään turvallisempaa kuin hyvä omatunto ja täytetty velvollisuus.»
Miss' surmantuli tuimin lie, mua sinne viittaa vaarain tie, myös mun se sinne halu vie teit' isäin astumaan! Tuo joutsen ruskost' ilmojen jo vaipui pintaan veen ja tyynnä souti, laulellen siin' iltaan suviseen. Suloa Suomen laulu soi, sen ilmain ilontaa, kuink' unens' siellä päivän koi yökaudet unhottaa.
Tuiskuttaisit sentähden taas luntasi, talvi, puhdistaisit maailman, peittäisit pois kaikki vanhat polut, ja pakottaisit ihmiset itselleen uusia uria aukomaan. Minä rakastan sinua, minä ihailen sinua ja minä ikävöin sinua, taloni takalisto, ja sinä olet minusta ihanin seutu maailmassa... On varhainen syksyinen aamu, ei ole aurinko vielä noussut ja heikosti kuumottaa vasta koi.
Elonkoite nousee Jo hautas vierehen, Yks enkel' äkist' astuu: »Nyt nouse ilmoilleni» Ja hautakivi vierii, Koi hymyy, välkähtää Nuor' vapaus helohelma Maailmaa tervehtää. Ja kanteleet ja torvet Hänelle riemuvat, Ja silmist' ilohelmet Valuvat kirkkahat, Jo »Hosianna» kaikuu Sun kauttas, synnyinmaa. Sua, Jumal', ylistämme, Meit' tahdoit armahtaa. Hälläpyörä kevätluk. 1871. Aleksanteri Petöfi.
Sill' lohtua tarjona kyllin on, joka lempensä multahan peitti, se ei ole orpo, ei onneton, jonka ystävät yksin heitti; voi seestyä lientynyt onnen koi ja syttyä toivojen karsi ja lippunsa vieläkin nostaa voi, jos tuulessa katkesi varsi.
Mutta kun noussut on koi, sinä, kansain pää Agamemnon, käskeös hankkia puita ja kaikkea muutakin, mill' on vainaja matkalleen varaeltava varjojen maille, jott' äkin polttaa saa tuli uupumaton hänet tuhkaks silmistämme ja taas sotatoimiin ryhtyä kansa." Virkki, ja tottelemaan kehotusta he kaikk' oli alttiit.
Enimmäkseen vietti hän aikansa kapakassa, laulellen: Näin mulle kävi, Kun ystäväni petti: Laski jo ihana lemmen koi; Vaan ikinä en aukaise Uotilan ovia, Ennen kun Hannan ääni korviini soi. Kerran sanomalehteä lukiessaan huomasi hän Hannan ilmoituksen, jossa Hanna kutsui Kustaan saapumaan luokseen erään tärkeän asian tähden.
Mutta kun Taivahinen taas poistui, vaipui nuorukainen vaalenneena maahan ja neito kumartui hiljaa hänen puoleensa, vapautti suudelmalla hänen henkensä ja lensi sen kanssa ei enää Manalaan, vaan autuaitten asuntoihin, korkeampahan kotihin. Päivyen koi Laski jo, kullaten pilvet. Hehkuen hohtaa taivas, maa. Säihky-aallot, loistoisat liekit, Hattarain helke vapaa tää, Min lausutte, oi?
Riemuin tanssittiin Hei, hei! Jalkaa poljettiin. Hei, hei! Nyt vuorella rauhassa katsella voi Kun koittavi päivän koi. Oletko unhottanut, mitä sinulle vasta sanoin? Sinulla näyttää olevan hyvin huono muisti.
Ja joka tuossa koetuksen pätsissä kestää horjumatta sinne tai tänne, hakematta muilta turwaa ja lohdutusta kuin yksin Häneltä, hän on kalliimpi kultaa, sillä hän on seisonut koetuksen tulessa ja hänelle on tawara tallelle pantu, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa tawara, joka kestää ijankaikkisesti, nimittäin ijankaikkinen elämä.
Päivän Sana
Muut Etsivät