United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun Anni tämän oli kuullut, nousi hän suoraan seisoalleen ja hänen vanha kiukkuinen sisunsa heräsi taas, vähän pantisempana vaan ja enemmän kiusankiihkoisempi, ja hänen kasvonsa sävyt sanoivat: Siis on Lents ollut petollinen ja valehdellut sinulle.

Hän mutisi ja oli kiukkuinen ja äreä aivan kuin hammastautia poteva. Eräänä päivänä hän meni tytön luokse ja sanoi hänelle tuota kaikkea, hän vannoi ja kirosi, että nyt se oli hänen vakava aikomuksensa naida ja tuoda häntä kotiin, elääkseen hänen kanssaan nuhteettomasti ja kunniallisesti niinkuin hyvä aviomies, ja hän vannoi ja vakuutti siksi kuin tyttö häntä uskoi.

Ensin ei hän tosin ymmärtänyt mitään, sillä asia tuntui hänestä niin omituiselta ja tyhmältä. "Mitä te sanotte? Onko minun vaimoni puhunut teille tuosta pojasta? Onko hän saanut sellaisen ajatuksen päähänsä, että poikaa pitäisi etsiä?" Hänen paksut, verekkäät kasvonsa tulivat veltoiksi, hän oli niin kiukkuinen, että änkytti puhuessaan.

Tässä On Tanskan Hamlet. LAERTES. Periköön sun horna! HAMLET. Et kauniisti sa rukoillut. Ma pyydän, Pois kurkustani sormes hellitä; Näet, vaikk'en ole kiukkuinen ja hurja, Minussa sentään vaarallist' on hiukan, Jot' ois paras karttaa sun. Pois kätes! KUNINGAS. Erottakaa nuo miehet. KUNINGATAR. Hamlet! Hamlet! KAIKKI. Oi, hyvät herrat, HORATIO. Tyyntykäätte, prinssi!

JUHANI. Kenen riivatun sepittämä on tämä laulu? EERO. Kissalan Aapelin. AAPO. Sitä kohden uumoon minäkin; sillä hän on kiukkuinen pilkkakirves. Tekipä hän kylläkin häijynaikaisen pilkkarunon tuosta kappalaisukostamme, joka Jumala paratkoon! sattui hieman tahrimaan nenänsä lukukinkerillä.

Ei kukaan virkkanut mitään. Onko se koko kunnan mielipide? kysyi esimies. On ... hyvä on. Sanokaa korkealla äänellä: hyvä on! ehdotti esimies. Hyvä on! jyrähti nyt melkein kiukkuinen huuto pirtin joka nurkasta. Herra puheenjohtaja, kuului professorin ääni.

Ainoastaan taide on pysyväinen ja verraten kuolematon. Niin, paha kyllä, ainoastaan verraten kuolematon, sillä se on lakkaamattomassa riidassa kaikkivaltiaan, julman luonnon kanssa. Luonto on meidän kiukkuinen vihollisemme, riidatta ja taistelutta ei se anna meille mitään, ei Feidiaan kuvapatsaita, ei Mozartin musiikkia, ei Shakespearen draamoja.

No, rauhoitu nyt, sanoi viimein Reeta, ja ajattele, että onhan sinulla nyt miehesi, joka rakastaa sinua enemmän kuin minä kiukkuinen, äkäinen tätisi. Muista palkitsemisista elä huoli nyt ajatellakaan. Minua on huolettanut, että jos lienen ollut aivan huono sinun kasvattajasi. No ei sinulle Luoja kumminkaan puutteen päiviä salline, siitä minä toki olen rauhallisella mielellä.

MAX. Kas kas tätä ihmissukua! PATRIK. Jumalan tähden! saattakaat he silmistäni pois, muuton heidät tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan tähden, sanon minä. ANTON. Nyt pojat, eteenpäin! Muuton vankkaa. FUCHS. Mennään, Max, mennään. MAX. Kyllä me menemme, kyllä kyllä. FUCHS. Mennään yhdessä. MAX. Yhdessä, käsi kädessä!

Ilves kiipee hyvästi puihin, ei kuitenkaan saalista etsiäkseen, vaan vaaran ahdistaessa. Varsinkin pakenevat nuoret ilvekset niihin. Ilveksen ääni muistuttaa vähän kissan naukumista, mutta on paljo voimakkaampaa ja karkeampaa. Luonteeltaan on ilves villi ja kiukkuinen. Henkeänsä puolustaa se viimeiseen asti.