Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Se on Frödingin 'suvunlaulu'. Ettekö kuulleet, miten siellä soi joka nurkassa: 'me ... me ... me ... kaikki sukulaiset ... koossa pysymme'. Minne vain tuli, niin joka paikassa: 'me ... me ... me. Ja ajatelkaahan, kun vanhukset kerran kuolevat ja tulee tappelu perinnöstä, huonekaluista ja rahoista ja jalokivistä... Silloin siellä käy kiukkuinen surina!"
Mutta huolimatta hänen sotilaallisesta tylsämielisyydestään ja koneellisuudestansa, näkyi että hän sääli poikaa ja vastenmielisesti kertoi kiinniotosta. Toinen todistaja, varkauden kärsinyt ukko, talonhaltija ja mattojen omistaja oli nähtävästi kiukkuinen ihminen.
Nyt he kurottavat tuliset kielensä mua kohtaan ja tahtovat mun niellä, raukan, kuin kärme pienen sirkan kitaansa temmasee. MARIAMNE. Rachel, Rachel, sä uneksut vaan. RACHEL. Kaiken mailman ja mustan syvyyden kiukkuinen viha on mun piirittänyt ja kaukana, kaukana, on äitin-armo. Armoa, armoa ja laupeutta Jumalan rikkauden tähden, armoa! MARIAMNE. Hurja Rachel! Ah! mitä pitää minun tekemän?
Tätä onnea emme olisi ansainneet. Mutta kiittäkäämme sallimusta! IIVARI. Kiittäkäämme sallimusta, se tämän miehen varkauteen veti, pelastaaksensa meitä, kurjia. Mutta minua kouristelee kiukkuinen nälkä. Onko pussissasi ruokaa? ESKO. Ei yhtään, vaan on siellä ainoastaan riisi-ruohoja. Kovin nälkä minunkin.
Meidän täytyy ruveta vielä kovemmiksi, eikä hellittää yhtään. Niiden täytyy ruveta pelkäämään! Jos nyt rupeamme alistumaan, niin pian sitä sitten tässä jokaisen nahka saadaan kuivamaan ripustaa, poltetaan talot ja tavarat ja meistä tulee keppikerjäläisiä.» Janne käveli raskain askelin lattialla ja kiukkuinen innostus hehkui hänen silmistään.
Mutta kova onni saattoi hänen ryöväri Vincention kynsiin, ja nytpä seisoi perkeleen edessä oikea aatelismies, joka ei juuri sietänyt nimeänsä ja kunniaansa herjattavan. Tietty on kuinka kiukkuinen vihamies oli tämä vuorten villikarju kaikkea korkeutta ja aatelisuutta kohtaan, ja hän huomasi kenen kanssa hän oli tekemisissä.
Minä vaan lyön leikkiä hänen kanssansa, ja kaikki päättyy hyvin. Mutta tunnenpa myös hänen luontonsa, hänen itsepintaisen mielensä ja tiedän, ellen suostuisi tähän, hänen asettamaan taisteloonsa, että täyttäisi hän haastinsa ja olisi mulle kiukkuinen kiusaus.
Meikäläisiä ei saisi ikinä sovinnossa elämään, sanoi kiukkuinen äijä. Heti syntyisi tappelu, sanoi valkopartainen ja naurusilmäinen äijä. Sitten vielä: kuinka olisi maa jaettava laatuunsa nähden, sanoi Nehljudof, miksi toiset saisivat mustaa multaa, toiset taas savea ja hiekkaa. Pitäisi jakaa osuuksina kaikille yhden verran, sanoi muurari.
Ah! mun rakkauteni, äsken lämmin, nyt heti jälleen kylmenee, ja tämä on vaikeampi kuolon tuskaa. Sillä huomaa, huomaa mikä pimeyden pilvi, kiukkuinen varjo häväistyksen päivästä vainoo sinua lakkaamatta, laupeuden Jumala! vainoo, hämärtäen sieluas.
Silloin julmistui Markus, vetosi miekkaan, ja pian kohtasivat nuoruuden-ystävät toinentoisensa taistelotanterella, jossa kiukkuinen onni Markuksen haavoitettuna maahan kaatoi. Niin tapahtui, ja siitäpä heidän ääretön vihansa. TYKO. Ja siihen myös päättyi valtiolliset tuumanne? NIILO. Kaikki. Mutta pahoin olin sekaunut asiaan minä, jonka sija oli etunenässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät