Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ruot'-Jussi. G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser". Muistaha mie Ruot´-Jussi. Hää ol´ ruot´ukko siell Rouheelass ja muuttel´ tallost talloo ympäŕ vuotta oleksel´ enimittäi vaa suuriss talo
Kaikkien muiden paitsi runojen "Paimen ääniä" ja "Jos oisin mä" sekä parin murrejutun, jotka kaikki on otettu kokoelmaan semmoisina kuin ne on jätetty ulosantajille. Helsingissä, marraskuussa 1895. Kasimir Leino. Gustaf Frödingin omatekemä biografiia.
Se on Frödingin 'suvunlaulu'. Ettekö kuulleet, miten siellä soi joka nurkassa: 'me ... me ... me ... kaikki sukulaiset ... koossa pysymme'. Minne vain tuli, niin joka paikassa: 'me ... me ... me. Ja ajatelkaahan, kun vanhukset kerran kuolevat ja tulee tappelu perinnöstä, huonekaluista ja rahoista ja jalokivistä... Silloin siellä käy kiukkuinen surina!"
Enkä luule sitä pelkäksi sattumaksi, että juuri tuo tällaista katsantokantaa parhaiten todistava runo »En fattig munk från Skara» on tekijän ensimmäisen kokoelman viime runoksi joutunut. Se on mielestäni pidettävä jonkunlaisena kuvauksena Frödingin omasta sielunkehityksestä.
Jos olisimme sentään onnistuneet niinkin hyvin, että lukija voisi pahemmin häiriytymättä nauttia näistä suomennoksista ja saada niistä edes jonkunlaisen käsityksen Frödingin omituisen alkuperäisestä runottaresta, niin olisimme tyytyväisiä työhömme.
Tässäpä juuri onkin Gustaf Frödingin erikoismerkitys ja tämä se myöskin selittää, miksi hermostunut ja ylenpalttisesti hienontunut kulttuuri-ihminen voi lukea hänen runojansa yhtä suurella nautinnolla kuin rahvaan mies.
Sille joka tahtoo saada oikean käsityksen Gustaf Frödingin todellakin sisällysrikkaasta ja lahjakkaasta runoilijaluonteesta, ovat mielestäni sentään nuo toiset osastot, »Griller och grubblerier», »Stämningar och stämningsbilder» sekä »Likt och olikt» melkein tärkeämpiä kuin »vermlantilaiset laulut». Sillä nämä ovat ainoastaan hänen kehityksensä tulostuotteita, jota vastoin noista muista näemme, mitä tietä hän on joutunut kansanlauluja tapailemaan.
Siinäkin jää jäljelle vain: pullo, joka jo on »puolillaan». Nopeasti on se juotava pohjaan, sillä kohta on saapuva kuoleman yö, joka pullon pirstaa ja kantaa juojat pois elämän nautinnosta. Mikä keski-öinen mieliala! Näkee selvästi, että Kaarlo Kramsussa ei ole pisaraakaan hetken ihmistä, ei hiventäkään viinin hurmausta Anakreonin, Bellmanin taikka edes Frödingin tapaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät