United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä henkilö oli niitä, joita täytyy kolmesti katsella. Ensi silmäyksellä hän näytti tyhmältä, toisella iloisen veltolta, kolmannella viekkaalta. Se oli kuninkaan ja hattujen vaarallisin, viekkain ja leppymättömin vastustaja, kenraali Pechlin. Istukaa, nuori mies, minulla on teille jotakin sanottavaa, virkkoi kenraali sotamiehen suoruudella ja esimiehen äänellä, joka ei siedä vastaväitteitä.
Niillä rahoilla hän palvelutti itseänsä ja perhettään, palvelutti rengeillä, piioilla, puutarhureilla, kuskeilla, bonneilla ja kotiopettajilla! Merkillisintä oli, että Henrikille tuli myöskin poikien opettaminen yhtäkkiä ihan sietämättömän vastenmieliseksi, tuntui tyhmältä ja tarkoituksettomalta.
"Onhan Tiina wielä lapsi, joka ei ymmärrä wielä totuutta salata eikä teeskennellä ... onhan se hänelle nuoruutensa tähden anteeksi annettawa eikähän wieraskaan näytä tyhmältä", puolusteli äiti. Minä olin kuulewinani, että pikku Tiina kähni tuon puheen aikana.
Nyt kuvastansa luovuttua näytti hänestä sekä tyhmältä että naurettavalta uneksia, että hän pieni avojalkainen poika-ressu, joka tuskin tunsi kirjaimet, voisi piirtää semmoisen kuvan, johon suuret taideniekat, oikeat nerot, heittäisivät edes ainoankaan silmäyksen.
Tuo vastaus kuului niin tyhmältä toisten haltijain korviin, jotka muka ovat sangen leikikästä luontoa, että kauniin kehrääjän mies kuuli niiden nauravan ikäänkuin hullut, ulvovan, ilkamoivan ja ajavan rakastunutta tonttu-parkaa takaa.
Ah, todellakin, vastasi metsästäjä, koettaen näyttää mahdollisimman tyhmältä ja yksinkertaiselta, minusta näytti hauskalta, kun teidän armonne ajoi takaa hyttystä ... niin, se minusta näytti niin hauskalta...
Ja kun hän jälleen heräsi, puhui Alina jo ihan toisista asioista, kesän lämpimyydestä, Henrikin tietämättä milloin hän oli mennyt yli tähän aineeseen. Ollakseen näyttämättä tyhmältä Henrik sanoi: Minusta vaan tuntuu, että kaikki tulee vielä hyväksi. Alina katsahti vähän kummastuen, mutta iloisesti Henrikiin. Hyväksikö? Kuinka niin? sanoi hän.
Minä lausuin taas: "Kyllä se maistaa aivan niin kuin meidän silakat". Tahdoin nimittäin näyttää hyvin tyhmältä sekä papin että venäläisten silmissä. Nyt pappi suuttuikin ja sanoi, kiroten: "Kaikilla silakoilla on tietysti sama maku, ja näitä olemme ostaneet Korpon talonpojilta Turun joella". Kun olin syönyt, tulivat venäläiset myös ja pyysivät ruokaa.
Ei hänellä entiseltäkään ollut paljon itseluottamusta, mutta nyt se tyyten hävisi ja onnistumaton hän sitten todenperään olikin kaikin puolin. Kun heillä oli vieraita ja hänen täytyi tulla sisään, istui hän aina jäykkänä tuolin reunalla, puhui vaan puoliääneen ja suurimmasta pakosta. Tyhmältä se kuului hänen omiin korviinsakin, mitä hän sanoi.
Ei en voi sanoa. Nyt hänen olisi pitänyt jatkaa keskustelua, mutta hän ei kuolemakseen löytänyt mitään sanomista. Katse hapuili epävarmana, levottomana jotain puheen ainetta ympäristöstä. Täällä on paljon väkeä Herra Jumala! Hän tuskin oli saanut sen suustaan, ennenkuin ymmärsi, kuinka peräti tyhmältä se kuului. Rouva Vilénin korvat olivat terhallaan ja säälimättömät silmät kiintyivät häneen.