Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hän oli eläinlääkäri ja ihmistohtori. Hän paranteli punatauteja, poltteli kasvaimia pois, kiskoi hampaita ja asetti jäseniä sijoilleen. Kaikissa kokeissaan onnistui hän niin hyvin, että häntä alettiin luulla loitsijaksi. Hän ei sitä kärsinyt, ja kerran päätti hän poistaa sen luulon yleisöstään.
Viatonna vuorimailla Kuljin karjaa paimentain. Vaan mun taivas sieltä kiskoi, Ruhtinasten seuraan vei, Näin mun synnin helmaan viskoi. Tuo mun syyn' ei ollut, ei! Hälläpyörä 28/10 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. »Ritarit, asemiehet te, tohtiiko ken Tuohon kuiluhun nyt sukeltaa? Sihen maljan heitän ma kultaisen, Kita musta sen kohta jo ahmastaa.
Hän ei huomannut Nehljudofin kasvojen totisuutta, ei kuunnellut häntä, vaan kiskoi vastustamattomasti vierashuoneeseen, niin että oli mahdoton kieltäytyä, piti vaan tulla mukana.
Elsakin sai näyttää voimaansa jos hänen piti pysymän pystyssä lakanan toisessa päässä. Usein tahtoi hän tulla mukana ja kaatua kun mummo kiskoi kuin karhu. Suurista pyykkipuuhista päästyään ja kaikki kuntoon saatuaan läksi mamseli loppukesäksi Munkkiniemeen. Siellä sai hän asunnoksensa vinttikamarin, josta oli ihana näköala ja voi tähystää kauvas viehättävään ympäristöön.
Ja siksi hänen silmänsä niitä hakee, että ne ovat hänen oppinsa ahjo, hänen sivistyksensä suoja ja keskus, hänen hengenviljelyksensä vankin vartija, jotka hän itse molemmat rakensi, itse kivet kiskoi, seinät salvoi ja itse tervaharjan ylensi.
Miehet peljästyivät ja veivät hevosensa takaperin paikan ohi; Pietari Mihejeff vaan astui hevosensa seljästä ja lähestyi voutia; kun huomasi hänen jo kuolleeksi, sulki hän hänen silmänsä, hankki rattaat, kiskoi poikansa avulla ruumiin arkkuun ja vei sen kartanoon.
Perille päästyänsä hän iski vaajan keihään sijaan, heitti hihnan kahdenkerroin ja löysästi vaajan ympäri ja seisoi ihmeen lyhyen ajan päästä taaskin luonani, jonka jälkeen hän helposti kiskoi hihnan alas ja vyhtesi sen yli olkansa. Eikä niinmuodoin jäänyt mitään merkkiä, joka vihollisen epäluuloja olisi herättää voinut. "Aika terävät silmät niillä täytyy olla, jos vaajan äkkäävät", hän kuiskasi.
Kun viimeinenkin vaunu oli lyhtyineen suhahtanut hänen ohitsensa, oli hän jo vesipumpun luona, ulkopuolella suojaa, ja joutui tuulen pyörteeseen, joka kiskoi irti huivia hänen päästään ja kietoi toiselta puolelta tiukkaan hameen hänen juoksevien jalkojensa ympäri. Tuuli riuhtasikin huivin pois, mutta hän yhä vaan juoksi.
Niinkuin taljaa mies virututtavi palvelijoillaan, sonninvuotaa suurt', upotettua rasvahan ensin; miehet piiriin käy, kukin kulmans' ottavi, kiskoo; kohta on kosteus poissa, ja vuotaan painuvi rasva, kun moni kiskoo mies, ja se laajentuu joka suuntaan: 393 noin tilall' ahtaall' ees sekä taas he nyt kaattua kiskoi, kaupunkiinsapa näät luja toivo ol' iliolaisten, mutta akhaijein taas tasalaitain laivojen luokse viedä jo Patroklos; hänest' ottelo niin oli kiivas, että sit' Ares ois, väen kiihtäjä, oisi Athene katsonut mielikseen, miten vimmoissansa jos oiskin.
Kuin itsekseen ihmetellen hän levitteli käsiään, toisteli ja arveli: Muola da... Kolppana!... Kolppana da Muola!... Puhuu!... Tolkkaa!... Ota tuosta selvä! Ja pullon hän kiskoi housuntaskusta, ryyppäsi, pyyhki suunsa hihalla ja tarjosi Ropotillekin: Naukkaa!... Eh!
Päivän Sana
Muut Etsivät