Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Arkku jätettiin Munkkiniemeen, kun ei sitä sopinut kääsyissä kulettaa. Ensikertaa eläessään ajoi Elsa kääsyissä ja niin saavuttiin kaupunkiin. Hevonen ajettiin erääsen pihaan, joka oli puutarhalla varustettu ja jossa kasvoi kaikenlaista viheriäistä ja kauniita kukkia.
Otettiinpa äitivainajan arkkukin pihalle, jossa puhdistettiin ja annettiin tuulettua. Siihen sitten sullottiin mitä kelpaavata löydettiin. Kun kaikki oli kunnossa, lukittiin ovi niin huolellisesti, kuin voitiin. Sitten kantaa retustettiin arkku Munkkiniemeen. Ehtoolla valjastettiin hevonen kääsyjen eteen. Elsa ja rouva istuivat kääsyihin, renki läksi kyyditsemään.
Elsakin sai näyttää voimaansa jos hänen piti pysymän pystyssä lakanan toisessa päässä. Usein tahtoi hän tulla mukana ja kaatua kun mummo kiskoi kuin karhu. Suurista pyykkipuuhista päästyään ja kaikki kuntoon saatuaan läksi mamseli loppukesäksi Munkkiniemeen. Siellä sai hän asunnoksensa vinttikamarin, josta oli ihana näköala ja voi tähystää kauvas viehättävään ympäristöön.
Hulluinta kaikista oli se, ett'ei mitään palkanmäärää ollut puheessakaan ja tietysti käytti mamseli tilaisuutta hyväkseen. Jäi toinenkin piika päästökirjatta; se oli mummo, mutta hän ei jäänyt ilman palkkaa. Liina meni jälleen Munkkiniemeen ja Lotta kotipuoleensa.
Elsa yksin jäätyänsä tuumi mitä hänen nyt olisi tehtävä. Ruoka oli hyvin vähissä ja raha aivan lopussa. Mennäkö Munkkiniemeen, kuten rouva oli käskenyt, vai lähteäkö luutia kaupunkiin viemään, joita oli joku määrä valmiina, kun ei äitinsä viimmeisinä päivinä päässyt niitä kulettamaan. Nyt oli kumminkin äidin hoitaminen loppunut ja Elsalla vapaat kädet mennä minne halutti.
Tytöt läksivät Liinan jälkeen ja niin jäi Elsa ja mamseli kahden kesken. "Syödään nyt pian ja lähdetään sitten, käyden, kosk' on kaunis ilma, Munkkiniemeen." Yksinkertainen kuiva ruoka laitettiin ainoastansa kyökin pöydälle, jossa mamseli ja Elsa söivät yht'aikaa. Syötyä lähdettiin astumaan verkalleen, astumaan Elsan johdolla suorimpia polkuja ja teitä.
"Kunnoton venhe", sanoi Elsa. "Silläkö, kun siihen vähän vettä tulee? Sillä me vielä tavarat kaupunkiin viedään", tuumi mummo. Venhe sai turvota ja Elsa ja mummo yöpyivät Munkkiniemeen. Aamulla meni mummo ensimmäiseksi venhettä katsomaan. Vähänpä se enään oli vuotanut.
Siinä sitten tuumittiin ja lähdettiin Munkkiniemeen. Oli pilvinen päivä. Päivällisen aika oli ohitse, kun mummo ja Elsa olivat taas maamatkalla. Se oli Elsalle tuttua taivalta, taivalta joka sisälsi monet rakkaat muistot lapsuuden ajasta ja äitivainajasta. Erinomaisen pian olivatkin he määräpaikalla ja esittivät itsensä Munkkiniemessä avainta saamaan ja mökkiä vakoomaan.
Niinkuin oli luonnollista, antoi mamseli tiedon kihlauksestansa Munkkiniemeen, vaikka itse kihlaus tapahtuikin äkkiä ja ilman heidän läsnäoloansa. Tästä nousi touhu Munkkiniemessä.
"Kun nyt niin on, ei kenenkään velvollisuus liene tahallansa laittaa noita onnettomia luudankantajia, eikä havumuijia. Me olemme nyt menossa Munkkiniemeen ja arvaan, että siellä tulee ratkaistavaksi Liinan kohtalo. Mikäpä tuo muu tulee hänestäkään, kuin havu- ja luutamuija, jos hänet työnnetään väkisin sellaisen laiskan kanssa asumaan", sanoi Elsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät