Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Auttoi hän kerran Liisankin isän venettä muutamassa äkeässä korvassa. Oli se toinen mies nuori ja heikko poikanen, joka ei jaksanut vahvasti vetää, vaan Liisa sen sijaan kiskoi tuimasti, ja hän se itse olikin köyden päässä. Ihmettelivät miehet Liisan reippautta ja reipas tyttö se Liisa olikin, oikein reima. Vaan vasta Siitarinkorvaa noustessaan he reimautta näkivät.
Isä viipyi matkallaan koko päivän, ja se päivä tuntui meistä kaikista hyvin pitkältä, ettei tahtonut syöntikään käydä, vaikka oli maitovelliä puoliseksi. Istukas-Pekka se vain söi muidenkin edestä ja kiskoi sinä päivänä päreitä orren täyteen.
Hän meni liiteriin, kiskoi varsiluudasta kourallisen vitsoja, riensi sisälle, ja suuret siniset silmät luotuina avonaisesti äitiin hän ojensi vitsakimpun äidille ja lausui: Kymmenellä pennillä siirappia.
Hän minut, uhalla murhan, Kanssansa sotihin kiskoi. Armahda, sulava seppo! Nouse tuosta! Käy vapaaksi! Tuiro nousee, syrjäytyen nolona. Joukko haaskattu, hajalla, Lyömist' ei enempi siedä.
Emäntä kiskoi kiivaasti horjuvan elukan laihoista utareista, joista norui varsin niukasti maitoa. Navetassa, joka oli vanhanaikainen, ummehtunut, olkiparsinen, haisi tukahuttava lannanhaju. Ovesta tunki sen avoinna ollessa niukasti valoa. Peräseinässä oli aivan pieni ikkuna, mutta se oli mennyt rikki ja tukittu oljilla. Möötää! kehoitti emäntä Mustikeeta.
Mutta kun laajaan taas oli leiriin tultu akhaijein, laivan tumman maalle he kiskoi, hietikon pitkän pengermälle, ja löi lujat pönkät laitojen alle; vaan majasuojuksiinsa ja laivoilleen meni miehet.
Ja Morange, tuo onneton, sai kärsiä sellaisen kidutuksen, jota yksikään mies ei ennen häntä ole kestänyt, sillä kaksi kertaa oli hän menettänyt rakastamansa naisen, kaksi kertaa oli hän saanut nähdä saman hirmuisen häpeän, tämän rikoksien ja häväistyksien hirmumyrskyn, joka kiskoi sydämen hänen rinnastaan.
Hän olisi tahtonut pysähdyttää kaikki, siirtää aikaakin taaksepäin sinne saakka, mistä se oli alkanutkin: kun hän ensi kerran näki hänet. Tuon suloisen ajan olisi hän tahtonut elää uudelleen. Hän tarttui katseineen ajatuksineen kiinni jälkeen jäävään maailmaan, josta väkivaltainen voima kiskoi häntä erilleen. Jos olisi saanut jäänyttä aikaa vielä yhden silmänräpäyksen ajan!
Muori katselee jälleen portailta. Ja hän ärähtelee itsekseen. Onko Kukkelman sokea? Hänen piilunsa iskee sinne tänne ... milloin syrjään, milloin puuhun! Haha, mikäs nyt tuli! Veistäjän tukkahan näytti tarttuvan kiinni hirteen... Sakris oli lyönyt haivenensa kaarnan repeämään. Siinä hän nyt pyristeli ja tempoi ... kurahteli harmistuneesti. Viimein väänsi toisella kädellään kirvestä irti puusta ja kiskoi toisella hiuksiaan. Muori naurahtaa, hohottaa. Yhden hiustupsunsa oli Kukkelman typistänyt piilulla poikki ... piteli kourassaan katkennutta tukkua, katseli toiselle olkapäälleen valuneita hiuksiaan, rypisteli kulmakarvojaan ja huudahti:
Hän kohotti hiljaa peittoa ja näki pienen heikon olennon, melkein yhtä mustan kuin sen äiti oli, mutta vankkatekoisen, joka pienillä käsillään jo kiskoi pumpulia vuoteesta jolla lepäsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät