Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Kylmiä lientää leyhkivä sää, kesä jälkiä kevään kiitää, kuolevi noin, kun soi heelmiä runsas syys, ja on äkkiä eessä talvi jo martona taas. Joutuin vaihtuva kuu toki korvaa tappiot aina; kuoloa meille ne tuo: Käynet pois, mihin Aineias sekä Tullus ja Ancus, tuhkaa, varjo sa oot! Tokkopa tietää myös voit, suoko he päivihis enää huomist', taivahiset?
Yhä kiihtyvää vauhtia kiitää venhe syrjittäin kuohuihin. Juha vain istuu paikallaan. Voi onnetonta, se ei tahdokaan! Marja juoksee niin lähelle kuin pääsee ja huitoo käsillään.
Niin on merten lahdelmilla suomalainen sointusuus, Järvillämme saarisilla läikyn, loiston mahtavuus; Täällä meidän valjokansa työskentelee uutteraan, Milloin muokkaa peltojansa, milloin laskee verkkojaan. Laivat kiitää lainehissa omat konnut kierrellen, Venheet, purret lahdelmilla ketterästi eellehen.
Muistelen Muinoin prinssi ollehen'... Florinna mun prinsessani... *Cyprinus*. Hänen löydät pian ani. *Amundus*. Ihminen! Mä riemuitsen! Voihan ihmishenki kiitää Aatteen siivin lentää, liitää Luokse Luojaa istuimen. Onni, autuus, ilo suuri Ihmisenä olo juuri, Lemmitty kuin ihminen! *Cyprinus*. Florinnan luo joutuen; Lintu sininen, Sua oottelen! *Amundus*. Oisko siipeni nyt mulla! *Kuningatar*.
»Aina! Tule jo, ei kukaan tiedä sinua kaivata ... sinä menit suuren selän rannalle uimaan ... luulevat sinun hukkuneen ... 'kiistasit kivelle uida'... Nosta liinasi purjeeksi!»... Ja se pullistuu, vene kiitää laineen harjalta toiselle, hän hymyilee, ja lakin sametti hulmuaa tuulessa ... ja venheen palko kevenee, kohoaa, purje suurenee ja täyttyy ... laineet kuohuvat venheen alla, vaahto ei ulotu sen pohjaankaan enää.
Metsästäjät seurasivat hänen esimerkkiänsä. Kallioilla, jotka pistivät ulos vuoren seinästä, ei näkynyt mitään. Tuolla alhaallakaan ei löytynyt mitään, ellei karnero mahdollisesti ollut pehkojen peitteessä. Mutta ei! Olisihan ainakin näkynyt veripilkkuja kivillä. Pedro, joka antoi katseensa kiitää yli aavikon, ei voinut pidättää huudahdusta.
He seisahtuivat, painoivat korvansa maahan ja kuulivat nyt selvään rätinää ja paukauksia. Ei aikaa ollut viipymään, joka hetki maksoi verta. Niinkuin tuuliaispää kiitää kankaalla, niin riensivät miehetkin eteenpäin, kunnes joutuivat sota-kentällen. Eteenpäin ja yhä eteenpäin ryntäsivät he vieläki; ja missä vaan kulkunsa kävi, siinä kaatui vihollista kuin heinää terävän viitakkeen edessä.
Kun sitten noita-akka on koonnut niin monta lasta kuin mahdollista ja hieronut heitä taikavoiteella, joka tekee heidät kykeneviksi kohoamaan ilmaan, nostaa hän heidät tilaisuutta varten valitun taikahevosen keittiöesineen, lehmän, hevosen tai ihmisenkin selkään ja kiitää heidän kanssaan yhtymäpaikalle. Matka ei toki ole tuokiossa tehty.
Sen työn, herttua, sen luullakseni jätätte siksensä, sillä toden totta, teissä ei ole sen tekijätä! Sitä ei Norjan tarina mainitse ennen! HOOKON. Teille se on mahdotonta; sillä te voitte ainoastaan tehdä vanhaa tarinaa uudestaan; mutta minulle se on helppoa niinkuin haukalle on helppoa kiitää pilvien halki. Yhdistää koko kansa, herättää se tuntemaan itsensä yhdeksi!
Isä kun taikamatkoillaan kulki, jätti aina miehen kotiin äidin turvaksi. Kun noidan nuoli taloon kiitää, miehen karvaisesta rinnasta kilpistyy, mutta kun ei miestä karvarintaa talossa, naisen sydämeen uppoo.
Päivän Sana
Muut Etsivät