United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut lempeä pilvi purpuran-hohtoinen yli kiiltävän lainehen kiitää, kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan; kohta et huomata voi, tytön poskiko, pilvikö hehkuu, haihtuva häivepä vain nyt riemusta kiitollisesta immen seitsentoistiaan kasvoill' ilmeni vielä.
Mitä kohti hän käy? Ken asuu tähtien tuolla puolen?" Veet pauhailee ikipauhinatansa, Ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää; Tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain, Ja houkka vastausta vartoo. Foinix-lintu.
Silloin joka mies painautui ojaan ja otti sieltä kätköön pistetyn musketin, josta oli seurauksena että meidän seitsemän matkustajan täytyi kiitää aivan nimenomaisen luotituiskun lävitse. Aramis sai luodin olkansa lävitse ja Mousqueton toisen perälihaksiinsa.
Koirat hänt vainoovi, kauvas hän kiitää Ankaran kaaren tehden, Vastahan rientävät hiihtävät miehet Lakeal tanterella; Ja, huohottain Lennos kiivahas, Ja korkeal kantaen pääns, Hän lähestyy, verinen sankar.
Niin riemua täynnä, niin täydellisesti onnellisia he näyttivät olevan hytkytellessään siellä ylhäällä. Olipa heillä kerran maailmassa »korkea asema», eikä mitään esteitä tiellä, vaan saivat mielin määrin kiitää eteenpäin. Toisin nuo poloiset, jotka läänin sairashuoneen portaita kömpivät alas.
Tahtoisitko lemmen maljast nauttii Jumalien suosimana tääl, Olkoon mieles puhdas niinkuin lumi Tunturille vasta lankenut. Toki ei niin lieto, häilyväinen, Tuulen tuiskahtais se kiitää pois, Mutta luja niinkuin pohjan tähti, Luja, seisova ja kirkas ain.» Niin hän lausui. Hältä kysyin taasen Eron hetkes mielel synkeäl: Ijankaikeksiko erkanemme Joutumatta yhteen kerran viel?
Pölkky kiitää, vinoa, sileäksi hijoutunutta kallioseinää vasten. Vartalo ojentuu hiukan oikeaan, hyppy oikeaan, suoraan kuohuihin. Kallio tekee temppunsa ja tärskäyttää pölkyn pään ulospäin, laskija putoo suoraan sen selkään ja kiitää eteenpäin pölkyn latva tärisevää jäähyväistään kallionrintaan piirtää. »Mato on miehekseen! Jo nyt Kohiseva laskettiin!» Sillalla aletaan hurrata.
Kuta kirkkaammin ja välkkyvämmin temppelin sileät, keltaiset santakivi-seinät loistelevat aamu-auringon valossa, sitä näkymättömämmiksi ja rumemmiksi vieressä olevat rakennukset käyvät. Kun tuuli puhaltaa ja auringon säteet niitä paahtavat, niin pöly lentelee niiden ympärillä kuten kuivalla tiellä, jolla vihuri kiitää eteenpäin.
Kun tuli myötäinen tuuli, taittoi hän lehtipurjeen rannasta, pisti sen kokkakaaren alle, istui itse perään selkäkenoon ja antoi ajatusten ohjattomina kiitää. Nyt hän tietää sen, nyt se hänelle yht'äkkiä selvisi.
Riemuja kuoroin kuulemme sieltä: Karkelo keijuin käy yhä leijuin, kunnes kuin ihmein kaikki jo hajoo. Toiset ne vajoo varjohon puiden, tai utuvihmein liehuen liitää, veen yli uiden; toiset ne kiitää auvossa lemmen pois yhä valoon, Tähtölän taloon, hehkuja hemmen suutelemaan. MATKAMIEHEN Y