Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
"Siitä se tulee, siitä se tulee, sen nyt täydellisesti huomaan; ja oikeassa olet ollut jo alusta pitäen, ystäväni", sanoi hän ja huokasi raskaasti. Istuimme nyt junaan ja aloimme kiitää sitä pitäjästä kohden, jossa Kallen perhe asui. Kuta enemmän matka kului, sitä levottomammaksi kävi Kalle. Hän käveli rauhatonna edestakaisin, väänteli käsiänsä ja tuskaili.
Jos avaruus olisi sanan ankarassa merkityksessä tyhjä, ja siinä olisi vain yksi kappale, voitaisiin aivan yhtä hyvällä oikeudella väittää, että tämä kappale pysyy hiljaa paikallaan tai että se kiitää hirvittävällä nopeudella eteenpäin näiden väitteiden välillä ei olisi mitään reaalista eroa.
Mutta sellaiset he ovat, tunnen heidät, kavalia ja kiittämättömiä ovat." Kulunut on kymmenen vuotta. Lämpimänä ja kirkkaana kaareilee päivä yli Stambulin. Kultainen Sarvi säteilee, tuhanten kukkain tuoksu täyttää ilman. Seraljin rannalla keinuu katettu purjevene. Pienempiä venheitä kiitää ympäri ajamassa kaikkia muita pursia pois tieltä. Seraljin naisista muutetaan muutamia Kadiköin kesälinnaan.
Käy viiltäen läpi jäsenien kuin jäinen henkäys ijäisen, kuin halla, mi surmaa haaveet. He kumpikin lähtehen veestä juo; on kylmä vuo, värisyttää tuo, he virralle viimeisen katseen luo ja lähtevät niinkuin aaveet. Mik' on ilmassa jyske? Mi pilvissä ryske? Mi taivaankannella kauhu? Mies orhilla kiitää, kuin lintu hän liitää, ylt'ympäri liekki ja sauhu.
Tuolla tulee kömpelö kolmimastoinen brasilialaisine tavaroineen; tuolla kiitää solakka höyrylaiva Kapmaahan; valaiden pyynnistä palautuneen laivan vieressä heilahtelee tuolla muhkea Itä-Indiassa purjehtija, ja Amerikalaisen kauppalaivan sivuitse kiitää Englannin postilaiva. Mikä laivain kytkyitten narina, köysien räminä ja mikä purjeiden lopina!
"Kun hän nyt vaan osaisi pysähtää hyvissä ajoin," ajatteli Henrik sydämmen sykkiessä levottomasta jännityksestä. Ennenkuin hän ennättää ajatellakaan kiitää veturi hänen ohitsensa.
Hän säpsähtää ja kohottaa katseensa hänen edessään seisoo vanha pihlaja, suurena ja mahtavana, muuan alaspainunut oksa vielä hiljalleen hänen päänsä kohdalla keinuen. Hän seisoo hetkisen kuin lamautuneena, ja hänen mielensä läpi kiitää elosalamoina kevät, auringonpaiste ja vienot kuiskaukset.
Rantakatua kiitää sähköraitiovaunu keveästi keikkuen ja torveansa toitahuttaen. Pyöräilijän kello kilahtaa. Tuolla kaukana puhaltaa rantalaivan pilli ja valkoinen vaahto kuohuu röyhelöksi siipien alla laivan kyljessä.
Enemmän kuin maa on syli armaan, enemmän kuin taivas silmä hellä, enemmän kuin äidin, taaton tahto huokaus tuo tuskin kuuluvainen. Tenhota mi voima voi kuin lempi, lempivää mi paula pidättäisi? Sotkana hän sarvet poikki soutaa, yli vuorten kotkan siivin kiitää; palajaa jo ennen puoltapäivää, kunne vasta yöksi varrottihin.»
Hänellä ei ole minkäänlaisia tarpeita varhaisempien pyrkimystensä piirissä, mutta sitävastoin on hän täynnä toisenlaisia elämänvaatimuksia, joiden kasvattavana juurena on hänen sisäisimmän olemisensa itsesäilytysvaisto. Tämä valitsee hänen tarvitsemansa olemassaolovälineet, tämä suuntaa tien, jota hänen kunnianhimonsa kiitää. Hän tahtoo tulla joksikin itsessään.
Päivän Sana
Muut Etsivät