Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Lyyli punastui, kun tunsi nimensä, jolla häntä kylän kesken mainittiin, ja vastasi: »Kiitoksia vain, mutta ei minua nyt haluta makeat kahvit eikä makeat kielet, minun on kiire pois, sillä me lähdemme heti kotiin.» Näin sanoen Lyyli meni kortteriinsa, josta hän vähän ajan kuluttua kumppaniensa seurassa läksi paluumatkalle. Kuukausia oli kulunut siitä, kuin köyrimarkkinoilla oltiin.
Varsinaiset Suomalaiset kielet ovat hyvin likeistä sukua keskenänsä; kielentutkimuksen kannalta niitä sopiikin pitää saman kielen, Yhteis-Suomen, murteina. Sen eri muodostukset ovat: Suomi, Karjala, Aunus eli Liygi, Vepsä, Vatja, Viro ja Liivi.
Kuin aaveet käymme elon mailla näillä ja tuomittuina yksinkulkuhun, mut kuormaa kahden eest' on olkapäillä: ma vuokses kärsin, puolestain sa mun. Niin lähellä ei ystäväänsä kenkään kuin me kaksi yössä sydänten, mut huojentaa ei salli onnen senkään elomme taakkaa murhe yhteinen. Niin kummalta tuntuvi sielussain kuin ois se taas onnen puolla, kuin kielet vanhojen aikojen taas alkais humista tuolla.
Näin Kalevalan kansa voittoisana oli lähtenyt taistelusta. Vanhan kanteleen sijaan, joka myrskyyn oli hävinnyt, laittoi Väinämöinen uuden; kopan teki hän koivusta, naulat kullasta, joka kumpusi käen suusta, ja kielet nuoren neitosen hiuksista, joka ilon ja surun vaiheilla sulhastansa odotteli. Mutta uudet vaarat uhkasivat Kalevalan rauhaa.
Tämän luonnon suuren soittoneuvon, Jonka laulullansa luoja loi, Sen nyt kumman vuolas sävelvirta Korvihimme kaikkialta soi, Tuhatkielin, Tuhatmielin, Soraäänin, Sointuäänin Noin se vastaan ryöppyää, Kuulokalvot yllättää Kunpa vain on ihmishenki, Sydän ahdas, angervoinen, Voisi kaikki kielet kuulla, Kuulla vuolaat sävelvirrat Luonnon laajan laulukanteleessa.
Sä kantelon kieliä surkeilet, Tai sormesi heikot ei kestä, Käärmeen veres kieliä pehmittele, Saat sormesikin siinä pestä, Sitt' iske ett' tuikkaelee kipunat, Kielet värjäelee valon kuin salamat! Kun vainajat hautojen kattehet luo Pois, astuvat, luurangot helkkää,
Julistaa en voi autuuttani kyllin, Se tähän jää: täss' iloa on liiaks! Hyv' on sointu vielä! Mut minä säristän tuon soiton kielet, Niin totta kuin ma olen kunnon mies. OTHELLO. Käykäämme linnaan. Uutisia kuulkaa: Sota lopuss' on ja Turkki upotettu. Kuin voivat vanhat ystävämme täällä? Sä, armas, olet Kyproon tervetullut; Minusta paljon pitävät he täällä.
Mutta sinä käytät niitä omasta itsestäsi. Kuka olet? Näen kuin tuliset kielet sinun pääsi päällä. Minä olen Maailman Valkeus. Jokainen, joka uskoo minuun, se pelastuu, mutta jokainen, joka ei usko minuun, se kadotetaan. Oletko tietäjä? Monet ovat minua myöskin profeetaksi nimittäneet. Oletko profeetta? Olen se, josta kaikki tietäjät ja profeetat maailman alusta asti ovat ennustaneet.
Esiin astui hän laulajan luo, tempasi huotrasta tikarinsa ja sivalsi sillä kielet poikki, jotta ne katkenneina kimakasti valittaen hajalleen kimposivat. Kuin yön pilvistä salama, sinkosi katse päällikön silmästä. "Dougal, entinen urostyö kuluu, riitä ei kilveksi hetken pahalleteolle. Tuokion säilä helposti tulevaisuussilmän sammuttaa. Mene!"
Kahvi oli sattunut hyvää ja makoset vehnäset kestivät kunnollisesti sen kiitoksen, jota niille tuhlattiin. Ja noiden viiden naisen kielet olivat siteistään irti. Vieläpä neiti Juliakin, joka yleensä ajatteli enemmän kuin puhui, otti osaa keskusteluun, joka lopuksi luisui yhteiskouluun taikka niihin koteihin, joissa yhteiskoulun ystäviä oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät