Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025


Hyrskyt hälvenevät viimein; luotsi laskeutuu kokasta alas ja, pyyhkien otsaltaan sielun ahdistuksen tuomaa hikeä, menee lähimmäisen matkustajan luoksi ja sanoo: "minä onnittelen teidän vapaasukuisuuttanne!" ja sitte hän onnittelee perämiestä. Kaikkialta huudetaan: "Jumalalle olkoon ylistys!" ja nyt taas kielet, jotka tähän asti ovat mykkiä olleet, uudestaan liikkumaan.

Kapaturskan kielet, peuranydin, suolatut mullo-kalat, lohet ja kaikenlaiset parhaimmat suolavedenkalat, valmistettuina maksoineen, mätineen, ravitseva peuranliha ja kaikenlainen metsänriista ynnä herkulliset muuramet ovat hänen tavallisia ruokiaan.

" Mutta aurinko, ylpeä Sol, Kun puolison näkee, otsa jo hehkuu hällä Kahenkertaisin ruskoin, Raivon ja tuskan, Ja heltymätönnä hän rientää pois Vesikylmälle leskivuoteelleen. Kierot, kuiskivat kielet Tuotti noin nyt turman ja tuskan Jumaloillekin ikuisille.

Puukot sivalletaan esille, hihat kääritään kyynärpäihin, ja teurastus alkaa. Höyryävät sisälmykset vedetään ulos, sydämet ja maksat heitetään koirille, jotka uuvuksissaan niitä tuskin maistavat. Ainoastaan veri niille kelpaa, tarjottuna metsämiehen kuperasta kourasta. Sekin pitää viedä heidän eteensä, ja lakittuaan jäävät he, veriset kielet suusta valuen, siihen läähättämään.

Pöyhistyneellä kinoksella makasi ilves hengetönnä, ja kielet suusta riippuen ja kovasti läähättäen katselivat koirat saalistansa yksimielisellä riemulla. Pan nuoleskeli ilveksen kuonosta tippuvaa verta. Haaranoja etukynnessä, oli seurue nyt hanhen marssia tulossa majataloamme Salakan torppaa kohti, kun tapasin heidät tässä kapealla metsäpolulla.

Mutta: maailmassa tottuu pitkätukkaiseen rampaankin, jonka silmät kiiluvat kuin... Ilkeitä olivat kylän akat. Kuiskailivat keskenään kulkiessaan Nelman ohitse ... ja osoittivat häntä sormellaan. Niiden kielet olivat kuin käärmeiden.

Ei vähemmästä kuin 15 talarista, mies! 15 talarista ja 1 äyristä, ei hituistakaan sen alle. Piru teidät perii, herra, jos annatte käydä 15 talaria vähemmästä; saatte itse maksaa eron. Sotakamreeri aikoi sanoa jotakin. Teidän ylhäisyytenne ei kenties tiedä, mitä häjyt kielet sanovat rahanvaihetuksista... Vai niin? Mukistaanko? Puhukaa suunne puhtaaksi, herra; mitä ne sanovat?

Näin sanoen hän raivokkaasti painoi viulun rintoihinsa; silloin sen kielet laulaa helottivat ihmeellisemmin, umpimielisemmin kuin milloinkaan: vaivanväreellisiä, toki ihmeen ihastuttavia säveliä lentää liihotteli tuonne nukkuvan Gianettan luo; kuollut näytti hymyilevän, kaikki kukat herttahiset tärisivät, vapisivat kynttilänliekit, rukoileva munkki päästi kätensä rististä alas ja häneen tuli outoja, hurmaavia unia.

Vaan sekään ei löydä mitään, eikä raukeassa sielussani synny yhtään ajatusta, joka virittäisi sen lauenneet kielet. Yksitoikkoista, elotonta, harmajata, kaikki!

Nimismiehen rouva veti suunsa ivalliseen hymyyn osotteeksi, että hän ymmärsi yhtä ja toista enemmän kuin matami, sekä kysyi: »Mikä virka teidän tulevan miniänne isällä on?» »Hän on franslaattori, semmoinen, jonka pitää tunteman kaiken maailman kielet ja ne sitte kääntämän. Tiettyhän se on, että sillä täytyy olla tavattoman suuri oppi ja tieto

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät