Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Kun kultani kanssa menin kirkkohon, Siell' liikkui moni kieli, viekas, armoton, Ja parjausta lausui he siellä montakin; Ne saattavat kyynelet mun silmihin. Nuo orjantappuraiset ne kyllä pistävät, Vaan viekkahat kielet on vielä häijymmät; Niin ankarasti polta ei tuli palava, Kuin rakkauden liekki, mi palaa salassa. Voi, mitä mulle teki isäni, äitini!
Sillä sointu ei ole mitään semmoista, kuin se, mihin sinä sen vertaat, vaan ensiksi syntyy lyyry ja kielet ja sävelet, jotka kaikki vielä ovat soinnuttomat, ja viimeksi kaikista syntyy sointu ja häviää ensiksi. Mitenkäs nyt sointuu tämä puhe yhteen toisen kanssa?" "Eipä niin mitenkään", sanoi Simmias.
Tämän luonnon suuren soittoneuvon, jonka laulullansa luoja loi, sen nyt kumman vuolas sävelvirta korvihimme kaikkialta soi, tuhatkielin, tuhatmielin, soraäänin, sointuäänin noin se vastaan ryöppyää, kuulokalvot yllättää kunpa vain on ihmishenki, sydän ahdas, angervoinen voisi kaikki kielet kuulla, kuulla vuolaat sävelvirrat luonnon laajan laulukanteleessa.
Ja mi ennen hälle ilon hetken toi, Semä kaikki hältä pannahan nyt pantu. Laulun äänen vaikenemaan käski hän, Vaikenemaan kultakanteleitten kielet; Jaahailevaa jutteloa tarinan Ethän enään kuullut iltavalkealla; Siitä Kaarin murheisena huokailee.
Mä äidiltäni opin vanhat kielet ja menneen ajan teot tuntemaan; mut tiedoiltaan ja mieleltänsä oli tytärtään kumpaakin hän suurempi, ja verrata jos häneen tahdot heitä, niin etusijan saa Lucretia. Ja usko: mitä luonto, onni salli mun saada, koskaan sitä katsonut en omaksen', en kunniakseni. Ma iloitsen, kun viisaan miehen puheen voin ajatuksen mukaan ymmärtää.
Oi, tuli kirkas, Tähtöset kauniit. Voi, väri-vaihtelot Ahjossa oi! Valkeat liekit, Armahan armaat Tuliset kielet, Ken teitä loi? Syömmeni myöskin Ahjo on: siellä Himmeä toivon Tähtönen vaan Tuikkivi toisin Vuoroin, lieke Uskon on toisin Loistehessaan. Rautoa liekit Leimuvan ahnaat Nuolevat kunnes Se pehmeeks' saa. Syömmeni tuskat Mieltäni myöskin Vaivojen ahjossa Kirkastaa.
Vasta »Iloinen leski» voi virittää heissä taiteellisen tuntemisen kielet, vasta tuoreimman kurssinoteerauksen lukeminen voi avata heille näköaloja elämän jännittävään kudelmaan, vasta virkaylennysten ja -syrjäyttämisten aiheuttama juonien punonta voi lietsoa ja kirvottaa heissä hereille yhteiskunnallisen toimekkuuden tai siveellisen suuttumuksen yli-itsekkäät vaistot.
Hän, joka oli kielet sekoittanut kodissamme ja joka oli minulta riistänyt sen, mikä oli minulle läheisintä maailmassa: tätini rakkauden, hän makasi nyt kylmänä ja kankeana laudoilla. Hänen suunsa ympärillä oli terävä ilme, ja hänen ohuet huulensa olivat tarmokkaasti yhteen puristuneet, mutta hänen jäykistyneissä piirteissään näin, mitä en ennen ollut nähnyt kärsimyksen jälkiä.
Hänen kuoltuaan joutui se toisiin käsiin Italiassa, jotka eivät tienneet sen lumoavaa voimaa, sulattivat hopean ja panivat kielet erääsen vanhaan Cremonalaiseen. Kielissä on vieläkin vähä niiden lumoavia omaisuuksia. Vielä sananen lukijan korvaan, matta älköön se sen edemmä menkö: tämä Cremonalainen ihastuttaa nyt koko maailmaa se on Paganinin viulu! Sotavanhus.
Mutta koska hän arvattavasti ei saisi mitään selkoa yhdellä kerralla, tulisi ehkä monta poliisi-tutkintoa pidettäväksi siitä asiasta. Aurinko paistoi ja työ eteni ja miehet leikkasivat ja akat leikkasivat ja kielet puhuivat. Ja etäämmälle olialle kuului kaikki yhtenä suhinana.
Päivän Sana
Muut Etsivät