Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
»Sun ja Eevan vuoksi jo monet vuodet multa hukkaan juoksi. On Satakieli mun.» »No hyvä, lähden siis yksin. Naisen tähden, naisen tähden!» Ja Hannu lähti yöhön yksinään ja kuume kiehui hänen veressään. Mit' oli nainen? Ystävä? Hiis vie, ain' oli varmin yksinäisen tie! Mut takanaan iyy-iyy-iaa hän kuuli: tsha-tsha-tsha-tsha-tsha-tsha-tshaa!
Miina katsoi syrjäsilmin, Niinkö luuli ettei hän tätä tietäisi? Soppa kiehui poristen, veskunat ja ryynit hyppelivät ja liemi räiskähti aina väliin kastrullin laidan ylitse. Selma otti lusikallisen jauhoja pussista ja hämmensi soppaan. Kauhistus! Ne menivät paakuiksi! Hän hämmensi ja hämmensi, koetti kiertää, koetti vispata. Käytti vuoron lusikkaa, vuoron kapustaa. Ei tullut apua.
Gunhild otti jotain mustaa eräästä paperista arkusta ja pani veteen, jota jo kiehui. "Nyt saat hyvää kahvia", sanoi hän, "niin, minä takaan että se maistaa melkein yhtä hyvälle kuin tuomarin, mutta ei ihmettäkään, sillä palavathan tuomarin polttopuut padan alla". Gunhild nauroi niin että sai kyyneleitä silmiinsä.
Humalaisia ja selväpäisiä, miehiä ja vaimoja kiehui puotien, ravintolain, kapakkain ja kuormien ympärillä. Alkoi tuntua kaupungin läheisyys.
Tuon paha sanoiksi virkki: "Ei sepällä silläkänä Saane viittä valmihiksi, Yhellä rupeamalla, Joka rauan keittelevi, Hietakopran heittelevi." Siitä seppo Ilmarinen Itse ottavi opiksi Heitti hietoa tulehen, Kirvehensä keittehille; Jopa kohta kirves kiehui, Rauta ahjossa rakentui. Se hänen sepäksi saattoi, Takojaksi tehä taisi; Ei oppi ojahan kaaha, Neuo syrjähän syseä. Pahalaisen matka.
Vävyn ratsu alkoi iloisesti ja kodikkaasti hirnua, tuntien paikan. Pajupuiden välistä astui näkyviin vähäinen nurmea kasvava aukko, josta osa oli ryytimaaksi raadettu ja kyökkikasvilla istutettu. Ryytimaan ääressä seisoi maja, joka kokonaan oli ruo'oista rakennettu. Metsähumala peitti tuuheilla lehdillään koko huonerakennuksen katon harjalle saakka. Viereen oli rakennettu tulisia, jota ontelo, surkean-näköinen paju varjosi riippuvilla oksillansa. Leimuavalla tulella kiehui kattilassa jotakin.
"Jumala siunatkoon sinut, kun jäit tänne etkä hyljännyt minua, lapsi raukkaa!" Mutta poikajoutsen jäi koko talveksi, ja poikasen tultua taas kipeäksi ja vaipuessa maahan voimatonna, laskeutui joutsen lämmittämään hänen kylmiä jalkojansa; ja kun poikanen illemmalla luuli palavansa kuumuudesta ja veri kiehui hänen suonissansa, leyhytti joutsen viileyttä oivallisilla hopeasiivillänsä.
Kons' eli Hektor vielä ja kiehui kiukku Akhilleun, vallat, kaupungit Priamolt' oli vaipumatonna, senp' ajan seisoi myöskin akhaijein mahtava muuri.
Tuolla taasen, tulisijan ympärillä, istui kälysten joukko hauskassa kanssapuheessa keskenänsä, ja Kekkurin uhkea emäntä, Timon vakava vaimo, siellä liikutteli kiltisti Venlan vellipataa, joka täysinäisenä valkeassa vaahdossa kiehui. Siellä myös tulitakan juurella, virsikirja polvella, Simeoni nähtiin, valmiina alkamaan yhteistä jouluvirttä.
Koko tämän illan en ole halannut muuta kuin sinua. Kun minä näin sinun kiitävän ja houkuttelevan tarantellassa, kiehui vereni; minä en kärsinyt sitä kauemmin; sentähden otin minä sinut niin aikaiseen tänne alas Nora. Mene nyt, Torvald! Sinun pitää mennä pois minun luotani. Minä en tahdo kaikkea tätä. Helmer. Mitä tämä tietää? Teetkö pilkkaa minusta, Noraseni. Et tahdo; et tahdo?
Päivän Sana
Muut Etsivät