Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Siksipä ei voinut häntä lasareettiinkään viedä, sillä hän oli kotona tarpeen; äiti ei olisi päässyt lapselta mihinkään ilman häntä. Kahvipannu jo kiehui; Mari laski Annin kätkyeen ja pyysi Hellua tuutimaan. Lapsi oli mennyt uneen; koetettiin olla hiljaa, ettei hän heräisi. Sillaikaa kuin kahvi selvisi, haki äiti esiin sokurijäännöksen; oli sitä niin paljon, että tuli rippuinen kullekin.
Se sai tytön aivan sekaisin. Hän taas rukoili: »Manta on tehnyt syntiä Manta on huono ihminen Uutela ei tiedä Manta ei tahtonut naimisiin Manta oli niin nuori Manta itki minä tiedän kärsikää, kärsikää!» Vaan Uutela ei kuullut eikä nähnyt. Hänet oli vallannut kamala tunne, jossa kiehui sekaisin loukattu miehenkunnia, kostonhalu ja vielä joku kauhea, josta hän ei ollut itsekään selvillä mitä se oli.
Kahvipannu samassa kiehui ylitse kyökissä, hän riensi sitä hoitamaan. Ei se ruumiin sairaus mitään ole, hän puhui minulle sieltä hellan äärestä, kun vaan sielu on terve. Niin, niin, vastasin minä ja menin ovelle, voidakseni paremmin jatkaa puhetta. Mutta sitähän minä ihmettelen, että voitte olla niin raittiilla mielellä.
Tämähän on suorastaan häpeällistä. ELIN. Mikä hänelle tuli? KARIN. Etkö ymmärtänyt? Hänhän oikein kiehui mustasukkaisuudesta. ELIN. Eikö mitä? Hyi, nyt suotta panettelette Sylviä. AKSEL. Missä hän sitten on? VIKTOR. En tiedä. Tänne minä hänet jätin. KARIN. Sylviäkö etsitte? Hän karkasi tiehensä. Häntä ei voinut millään ehdolla pidättää. ANNI. Menikö hän yksinään ulos pimeään yöhön?
Saarnaa seurasi pitemmältäkin, mutta Yrjö ei ruvennut sitä kuuntelemaan. Hän painoi lakin päähänsä ja läksi ovesta ulos. Veri kiehui suonissa semmoisella ilveellä, ettei hän enää vilua paljon tuntemat. Satoi niin paljon kuin taivaasta alas mahtui. Mutta hän astui vaan verkalleen ja antoi uhalla vaatteensa kastua niin, että vesi niistä juoksi virtanaan.
Suuri, kaareva retorti kiehui hurjasti Bunsenpolttimon sinervällä liekillä ja destilleerautuneet pisarat keräytyivät kahden litran astiaan. Ystäväni katsahti tuskin ylös, kun tulin sisään, ja minä ymmärtäen, että hänen tutkimuksensa oli tärkeä istuuduin nojatuoliin odottamaan.
"Minun seuralaiseni hilasivat minut ulos... Jumala tiesi, kuinka se olisi päättynyt, sillä minun vereni kiehui. He nauroivat rajusti, kun minä vietiin pois". Ja enempi? kysyi kreivi.
Silloin minä muistin Annan ja kuuntelin tarkasti; silloin, kuuletko eukko, silloin minä selvästi kuulin ja ymmärsin laulun sanat: Oi, hän ei pesten puhdistu, Kuun valossa ei vaalistu Pyörtehessä. Ja heti sen jäljestä kuulin minä vaan, miten vesi sohisi ja kiehui tuolla alhaalla, ja kuu meni pilven hattaran taakse."
Sill' yli mennä kun mielivät, niin tuli liitävä lintu, päin vasent' iliolaisten äärt' yläilmojen kotka, kauhea kynsissään veriruskea, viel' eläväinen käärme, mi kiemurrellen vain yhä kiukkua kiehui.
Sitte viikon päästä sunnuntai-iltapuolella tulin höyryveneellä Korpisalmeen. Laituri ja sen läheinen ranta kiehui kirjavana väkeä. Kokoustalon pihamaa ja sitä ympäröivät aidat olivat puolillaan. Seurakunnan kirkkoherrakin oli saapunut paikalle. Sanoi hyvän ilman viehättäneen lähtemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät