Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Minä olen kuitenkin koettanut saada häntä siihen vakuutukseen, että hänen ensi tehtävänsä on kirjoittaa kotia, ei kerskaten ja ylpeillen pohatan tavalla, vaan nöyrästi, karanneena, mutta katuvaisena poikana, joka etsii isänsä anteeksi-antamusta sen tähden, että hän tarvitsee sitä, kantaa hänen nuhteensa sen tähden, että hän ansaitsee niitä, ja tarjoo hänelle apuansa kaikissa, missä hän voi.
Millä me tuota, millä minä olen ansainnut semmoisen hyvyytenne? En minä tarvitseisi semmoisia lahjoja; onpa noita rahoja tullut, nytkin viime markkinoilla kieppasin viisisataa markkaa", sanoi Susso kerskaten. "Lillu sanoi kolmesataa", sanoi Kirri muistuttaen. "Niin, Lillu! yhy! Enpä minä viitsi kaikille niin tarkoin saaliitani sanoa", sanoi Susso hämyillen.
Jos mielisin, itsekin voisin vastata lausein pilkkaavin sekä kerskaten haastaa. Kumpikin vanhemmat, suvut, synnyt tuntevi toisen, kuullut on kertomat ammoiset, vaikk' et ole nähnyt kasvoja vanhempaini, sun en minä saajias myöskään.
Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Oikein, lapseni, lausuit. Ei ole kehnoa auttaa ystäviään alt' ahdingon, tuho torjua heiltä. Vaan asu uljas tuo nyt on halluss' iliolaisten, vaskenvälkkehinen; sen Hektor heiluvaharja kerskaten varrelleen puki itse; mut eipä hän kauan uljastelle, ma uskon, näät liki surma jo liikkuu.
Nopeasti olikin kaikki suoritettu ja juoksujalassa riensivät pojat ylisille. Vesa oli jo vastassa ja kysyi Juntukselta: Saitko sinä? Sain. Nyt hän tervehti jo Sakuakin, kerskaten: Saku hoi! Musti ja teidän koira kun tappeli eilen oikein! Voittiko Nalle? Ei... Musti voitti ja sitte Nalle älähti ... ja sitte me menimme meidän latoon ja poltimme tupakkaa.
Se taas vaikeni vähitellen; ylpeä ilo aaltoili sen rinnassa ja kerskaten se huudahti: "Kenenkäpä ääni on kauniimpi, ihastuttavampi kuin minun? Minä, minä yksin olen Jumalan laulun valtakunnassa! Kuka voi minulle vertoja vetää?" Tätä huutoa seurasi syvä hiljaisuus; mutta enkelien silmät synkistyivät ja heidän valkeat olentonsa kulkivat ohitse niinkuin vienot huokaukset.
Pojat ryntäsivät kilvan miestä kohti, Kaapo etumaisena, kerskaten ja kiljuen. Mies, ollen hämillään, ei ollut tietävinään, juttelihan vain: »Tuollaisia naskaleita tarvitsisi kuin ... sääristä ottaa, niin yhdellä apajalla lois tusinan seinänvaroksiin, niin että sieltä sais tikulla rapailla.» Pojat kiljuivat ja ärhentelivät yhä, pakkausivat jo hihoistakin nykimään. Suuremmat miehet nauroivat.
Suurella korskeudella ajoi hän joka viikko kaupunkiin, jossa kerskaten pani satamarkkaiset liikkeelle. Yökaudet nähtiin hänen uljas hevosensa seisovan kapakan ääressä sillä hän itse sisällä löi korttia ja joi vuoroin viinaa ja olutta, vuoroin poreilevaa sampanjaa. Näin hän jo kahdeksan vuoden sisään oli tyyten häivittänyt suuren rikkautensa.
Kenonen, joka ei ennättänyt huomata syrjään väistyvää Anttia, viskasi Antin rukkaset kädestään penkille ja tervehti talonväkeä reilusti, kerskaten: »No nyt saat, ukko Hyvärinenkin, uskoa, että ei se Antti Ihalaisen leski kauvan leskenä ole, sillä sitä kun vain pappilassa käyttää höyräytetään, niin Kenosen akka siitä tuli, että naukasi... Pane pannu tulelle, Hyvärisen akka ja Anna Liisa!»
Virkki ja kuulujen kiiti jo ihmisheimojen keskeen, kons' ol' akhaijeja auttamahan hänen kiihtänyt mieltään. Koht' eturintaan riensi ja huus väkevästi Poseidon: "Antaisimmeko taas me, akhaijit, Hektorin voittaa, jotta hän laivat valloittais sekä sais ison maineen? Niinpä hän kerskaten uhkaa nyt, kun on jäänyt Akhilleus laivojen kaarevalaitain luo sydän kiukkua täynnä.
Päivän Sana
Muut Etsivät